mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/29 | Kesähesalainen
Nyt alkaa koko tyttö olemaan finaalissa, ainakin fyysisesti. Pohdiskelin aamulla, mitä sitä oikein tekisi, kun ei jaksaisi kävellä enää pitkiä matkoja. Miljoonan mainosprujuni joukosta löysin HSL:n oman lehtisen Kiertoajelu Helsingissä, jossa on matkaoppaan tyylinen opastus ratikkalijalle 2 ja 3. Reittihän on yhtenäinen kahdeksikko, raitiovaunu vain muuttaa numeroaan Eläintarhan ja Olympialaiturin pysäkeillä. Jotenkin koin ajelun hauskaksi yhteenvedoksi koko kuukaudesta, suurin osa näkemästäni oli reitin varrella, ja tämä niputti ne kaikki yhteen. Oli hauskaa myös huomata, kuinka suvereenisti osasin reitin pysäkit ja kohteet lunttaamatta kartasta. Muutenkin joukkoliikenne on tullut todella tutuksi, sillä neloseenkin astuessani aina taktikoin jäämällä ratikan etuosaan, sillä tiedän jatkavani kävelyä pysäkiltä vielä eteenpäin.
Oppaan selostamaa kierrosta spora-ajelu ei tietenkään vastaa, mutta esitteeseen on merkattu jokainen pysäkki ja sen lähistöllä olevat nähtävyydet. Matkustaja voi siis reaaliaikaisesti seurata, missä mennään ja lukea pienen infotekstin. Esimerkiksi Sammonkadun kuvauksessa lukee, että korttelin takana on Temppeliaukion kirkko, ja hyppäsin siinä vaiheessa kyydistä pois. Ulkoapäin kivikasalta näyttävän kirkon piha oli päiväsaikaan turistien kansoittama, mutta kirkossa sisällä oli rauhallista ja hiljaista, ja tila oli todella vaikuttava kiviseinineen ja kuparikattoineen. Tulevaisuudessa kirkon vierailijoilta aletaan periä pääsymaksua.
Hyppäsin takaisin kyytiin, ja teki hyvää päästä välillä myös kauemmas keskustasta. Linnanmäen takaa kaartava reitti jatkoi Kallion kautta Hakaniemeen, jossa myös hyppäsin kyydistä lounastauolle ravintolalaiva Wäiskiin.
Olen käyttänyt lähinnä raitiovaunua numero 4, joten oli valaisevaa tutkia esitteen linjakartasta, minne muut linjat kulkevat. Skattallehan on ennen myös kulkenut linja 4T suoraan terminaaliin, mutta 20.6. alkaen sen korvaa linja 5, joka kulkee keskustan päässä hieman eri reittiä kuin edeltäjänsä. HSL:n Reittiopas on loistava, jos ei oikein tiedä, minne on menossa. Opas laskee, mikä on nopein reitti, ja millä kulkuneuvoilla sinne pitää mennä. Se myös onneksi listaa esimerkiksi väliin jäävät pysäkit, joten matkustaessa tietää, missä mennään, ja paljonko matkaa on jäljellä. Kauempaa keskustaan halutessa reittiopasta ei välttämättä tarvitse, sillä jos tietää, kumpaan suuntaan on menossa, lähes kaikki kulkuneuvot pysähtyvät Rautatieasemalla, Aleksanterinkadulla tai Mannerheimintiellä.
Ratikalla kulkeminen ylipäänsä on suoriutunut suosikikseni täällä asuessani, vaikka kaikkia vekottimia olenkin käyttänyt. Myös metrot ovat todella järkevä joukkoliikennemuoto, mutta en ole juurikaan metroreittiä tarvinnut, kun olen pyörinyt lähinnä keskustassa. Busseihin verrattuna edellämainituista molemmat ovat nopeampia ja paremmin ilmastoituja, ja kyytiin noustessa ei tarvitse joka kerta leimata korttia. Matkalippua ei tarvitse kaivaa lompakosta kuin bussiin noustessa, ja jos tarkastaja tai lähijunan konduktööri sattuu hyppäämään kyytiin. Sama vuorokausilippu toimii kaikissa välineissä, myös niissä kaupunkipyörissä, jos rekisteröityy käyttäjäksi. Myös pelkän edullisemman ratikkalipun voi ostaa. Jos on vain vähän kulkemista, pysäkeillä on ohje, kuinka tunnin voimassa olevan kertalipun saa tilattua myös kännykkään. Sitäkin testasin kerran unohdettuani matkalipun hostellille, ja lippu saapui nopeasti sporaa odotellessa. Lankoni myös innostui, kun pysäkiltä sai ostettua lipun laittamalla puhelimen NFC:n päälle ja leimaamalla kännykkä pysäkin lukijaan. HSL:llä on myös sovellus Mobiililippu, josta ostaessa saa ensin valita lipputyypin, ja sitten maksaa se seuraavassa puhelinlaskussaan, kuten tekstiviestilipunkin.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/27 | Kesähesalainen
Alkuun varoitus, kaikki kuvat on otettu kännykällä ja ennen kaikkea nälkäisenä, joten suureen sommitteluun ei ole ollut aikaa. Olen kaikissa matkakohteissa aina ruokaturisti ja ”huono” sellainen. En välttämättä arvosta paikallisuutta tai erikoisuutta ruoassani, vaan luotan aika usein lempiruokaani BURGEREIHIN. Sain erinäisiltä tahoilta raflasuosituksia, ja osa niistä jäi vielä testaamattakin. Kävin osassa näistä paikoista useampaankin kertaan, ja olen listannut lemppariburgerini parhausjärjestykseen.
Vankkumattomalla ykkössijalla on Herttoniemen oma Treffi. Paikalle täytyy oikein lähteä, mutta metromatka paikalle on täydellisesti sen kaiken arvoista. Satuin paikalle lounasaikaan burgeriperjantaina, jolloin sai koota oman burgerinsa. Taivas! Leipä ei ollut tukun tusinasämpylä, pihvi oli aivan omaa luokkaansa (ahneena kasasin omaani senkin tuplana), salaattikaan ei ollut tylsää lehteä ja ranskalaisia sai vetää vaikka litran majoneesin kanssa. Hiilariövereiden jälkeen paluumatka todellisuuteen kävi hyvin metromatkan aikana. 10€/lounasbursa
Toiseksi suosikikseni nousi Kuja, joka sijaitsee Hakaniemessä. Ainakin parikymmentä senttiä korkeaa jättimäistä vegeburgeria täytti munakoiso ja vuohenjuusto, sämpylät itsessään olivat maukkaita ja lisukkeensa sai valita muutamasta vaihtoehdosta. Tilaamiani bataattilohkoja oli varmaan puoli kiloa, enkä edes liioittele (kuvassa muutama jo laitettu parempiin suihin). Tämä oli annoksista itse asiassa ainoa, jota en päihittänyt edes kovassa nälässä. 14,50€/vege
Toinen suosikkini on Kallion Sävel, jossa heilläkin välillä kuuluu burgerit lounaaseen. Kävin kuitenkin illemmalla, ja massiivisessa vegeburgerissa oli kaksi (KAKSI) vuohenjuustokiekkoa. Vegaanisiakin vaihtoehtoja oli jopa neljä, josta ehdottomasti peukkua, vaikken itse vegaani olekaan. Ilman lihaakin burgeri täytti kyllä hyvin, ranut olivat rapeita (unohdin tilata bataattiset) ja aioli oli TODELLA valkosipulista, oletan että puolet massasta oli puhdasta valkosipulia. 16,20€/vegeburgeri
Pikaruokalameininkiä tarjosivat sekä Naughty Brgr sekä Friends & Brgrs. Naughtyssä ravintolan isä Akseli Herlevi otti meidät vastaan jo ovella suositellen kuukauden erikoista, afrikkalaistyylistä burgeria. Olihan sitä testattava! Lisukkeita löytyy yllin kyllin, mutta ne eivät kuulu burgerin hintaan, eikä paikassa ole erikseen sellaista käsitettä kuin ”ateria”. Burgeri oli valitettavan pikkuruinen tällaiselle hevosennälkäiselle, ja bataattiranskalaisiakin oli vain pienoinen keko. Maku oli kuitenkin kohdillaan, eikä annoksesta tullut hiilarikoomaa. 15,20€/kuukauden burgeri + bataattiranut + dippi
Samantyyppistä ateriaa tarjoili Mikonkadun Friends & Brgrs. Näistä paikoista paikka oli lähimpänä perusmäkkejä, mutta maku oli parempi ja hinta hienoisesti korkeampi. Annokseen saa onneksi tilattua lisätäytteitä, koska burgeri pelkästään on nafti suureen nälkään. Ranskalaiset olivat mielestäni mäkkitasoa, mutta burgeri ”aidomman” makuinen. Vuohenjuustoburgerissani oli harmillisesti noin ruokalusikallinen vuohenjuustoa, joka tuntui todella pieneltä määrältä kiekkojen jälkeen. 14€/burgeriateria + punasipuli + pekoni
Ylimmässä kuvassa komeilee The Messin kanaburgeri, jota en osaa samalla tavalla arvottaa. Ruoka ei jostain syystä tuntunut burgerilta, vaikka sitä se selvästi olikin. Burgerissa oli todella paljon kanaa, väittäisin, että enemmän kuin yksi rintafile. Paholaisenhillo välissä oli maukas, ja sämpylätkin leipomotasoa. Lisäkkeeksi sai tilata juuressipsit tai salaatin, jossa tein vikatikin, sillä salaatissa oli inhokkejani kurkkua sekä retiisiä. Tyylillisesti paikka oli jollakin tavalla mukavin, nuorekkaassa paikassa oli melko äänekkäät sisäpihaterassijuhlat meneillään ja industrial-tyylisessä kahvilaravintolassa olisi viihtynyt vielä pidempäänkin.
MITÄ JÄI TESTAAMATTA:
Albertin Pöllö, yrittäessäni tilata baarimikko ilmoitti, että keittiö on remontissa.
MorriSon’s, toisen tamperelaisen hampurilaisfanaatikon lempipaikka.
ABC Mechelininkatu, okei pohjat, mutta tätä ehdotusta kuulin useammastakin suusta!
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/21 | "Pakolliset" kohteet, Taide ja museot
Kuusi taidelaitosta ja Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus lyöttäytyivät yhteen ja järjestivät nuorille suunnatun taidetapahtuman #MUNMUSEO. Ideana oli kehittää uusia tapoja kokea taidetta, ja tänään ideat pantiin täytäntöön, työpajojakin pitivät pystyssä nuoret. Useimpiin museoihin oli myös vapaa pääsy (ainakin nuorille).
Menin ensimmäisenä HAMiin, Helsingin taidemuseoon, ja ilmeisesti olin narikan jälkeen liian haltioissani, joten unohdin kuvata mitään sisällä, kännykällä räpsäisin muutaman kuvan. Itse näyttelytkin olivat hienoja ja vaikuttavia, mutta huomioni oli leimojen keräilyssä. Tapahtumassa oli seitsemän eri pistettä, joista neljästä leiman keräämällä pääsi testaamaan hoverboardia! Työpajat oli nerokkaasti sijoitettu museoon ympäriinsä, joten samalla tuli tutkittua koko näyttely. Yläkerrassa muutama teoksista oli jopa hiukan karmivia. Testasin hoverboardin lisäksi myös 3D-kynää ja virtuaalilaseja! Mukavinta oli tietysti herkkubuffet…
Jatkoin matkaani Taidehalliin, josta en kehtaa laittaa yhtäkään kuvaa. Touko Laaksosen Tom of Finland -teokset ovat todella rajuja, ja aulassa olikin kyltti varoittamassa, ettei näyttelyä suositella lapsille. Mustavalkoisille teoksille oli värityspaja, lehdistä sai leikata sanoja runoiksi. Suureen saliin oli myös tehty puutarhalounge, jonne sai mennä rauhoittumaan tai kuuntelemaan runoja. Museossa oli myös mahdollisuus pukeutua photoboothissa Tompaksi, ja otattaa itsestään kuva.
Ateneumissa pysyvässä näyttelyssä oli mahdollisuus parin kanssa piirtää toisensa lasiin. Taiteilijoiden omakuvista kootun käytävän vieressä oli peili, jossa sai ottaa selfieitä ja pohtia, millaisena itsensä kuvaisi. Pysyvä näyttely on itsessäänkin todella vaikuttava, tummille seinille on ripustettu tauluja taiteilijoilta kuten Schjerfbeck, Edelfelt, Halonen, Järnefelt ja Simberg. Kalevalalle on pyhitetty oma huoneensa, jossa päätähtenä on tietenkin Gallen-Kallela.
#Munmuseo-tapahtumaa varten Ateneumissakin oli purtavaa ja taidepaja. Pajassa piirrettiin ensin muotokuva tussilla nostamatta kynää kertaakaan paperista, ja sen jälkeen työt sai maalata vesiväreillä. Allekirjoittaneenkin teos on näytillä ensi viikon torstaihin asti Ateneumissa.
Amos Andersonin museon Helsinki Noir -näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta näyttely oli todella hauska. Taiteen ympärille oli rakennettu puolifiktiivinen murhatarina, jonka lopuksi oli jännittävä huipennus! Lounasta ei tarvinnut ollenkaan, kun tässäkin museossa oli tarjolla pientä evästä. Tapahtumaa varten paikalla oli mahdollisuus esimerkiksi pelata pokeria sekä kirjoittaa rakkausrunoja. Omat runonsa sai taitella veneeksi ja kiinnittää erikoisen kellojentäyteisen huoneen verhoon.
Museoihin kyllä turtuu äkkiä, ja viimeisessä en jaksanut käydä kaikkia kuuden kerroksen näyttelyitä läpi. Vahvimman vaikutuksen teki HAM, jossa olisi voinut ilman pajojakin viettää vielä kauemmin aikaa esimerkiksi Tove Jansson -näyttelyssä. Vähän harmittaa, etten tajunnut ensimmäiseksi mennä Sinebrychoffin taidemuseoon, sillä siellä tapahtuma loppuikin jo kolmelta. Luulen, että olisin ollut vahvoilla meemikisassa tai saanut aikaan jossen taidetta, niin ainakin suttua graffitipajassa! Tapahtuma oli kyllä kaiken kaikkiaan erinomainen, ja jotenkin tuntui vapauttavalta, että nimenomaan vertaiseni eli nuoret pitivät pajoja, jolloin mikään ei tuntunut vaikeasti lähestyttävältä.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/16 | Kesähesalainen, Luonto
Perusoletuksenani oli, ettei Helsingissä viljellä mitään, vaan ruoka tuodaan tänne jatkojalostukseen ja syötäväksi. Kävin tutustumassa Mustikkamaalla Syötävän puiston kaupunkiviljelyyn ja yhteisöviljelyn keskiviikkotalkoisiin, sekä tietysti puiston kanoihin. Paikalle saapui parisenkymmentä naista, miehiä oli mukana vain muutama. Viljelty maa oli samankokoinen kuin pappani pihan perunamaa, joka tietysti oli mielestäni hiukan huvittavaa, lähinnä sympaattista. Kun työnjakoa alettiin tehdä, ensimmäinen huudahti ”mä haluan kokeilla sitä niittämistä!” Kitkimme kasvimaan rikkaruohoista, ja välillä talkoolaisille tuli epäselvyyksiä, mikä olikaan se viljeltävä kasvi ja mikä rikkaruohoa. Paikalla oli kuitenkin ohjaaja, joka opasti ja neuvoi. Parin kanssatalkoolaisen ihmetellessä kitkemisnopeuttani naurahdin, että tätä on kyllä ennenkin tullut tehtyä.
Töiden jälkeen oli poikkeuksellisesti ohjelmaa: Ylen kuvaaja oli paikalla tekemässä kaupunkiviljelystä dokumenttia, kaksi Korkeasaaren työntekijää esittelemässä torakoita ja ”hyönteiskokki” valmistamassa osallistujille maistiaisia. Suoraan sanottuna minua kyllä kammotti, eiväthän hyönteiset ole ruokaa!
Mutta nehän maistuivatkin popcocnilta! Yllätyin, että jopa vanhempi väki oli kokeilunhaluista, ja maisteli sirkkoja, toukkia ja kuhnureita innoissaan. Kokki selitti ja vastasi kysymyksiin koko ajan erilaisista hyönteislajeista ja niiden kasvattamisesta sekä kokkaamisesta. Kauimmaiset näistä hyönteisistä olivat espoolaiset sirkat, joten kaikki ne voitaisiin luokitella lähiruoaksi. Kokki uumoili, että Suomessa hyönteisten myyntiin elintarvikkeena menee vielä ainakin pari vuotta, mutta ”pimeät markkinat” ovat jo käynnistyneet. Jauhomatoja hän sanoi kasvattavansa kotonaan. Puistosta lähtiessään kukin sai vielä pakata pussiin itselleen satotuotteita, tällä kertaa salaattia ja tilliä.
Hyönteisiä on myyty ainakin Teurastamolla, mutta niitä ei olla markkinoitu elintarvikkeena, ostaja saa päättää mitä tuotteellaan tekee. Teurastamon torstaimarketissa on ruoan lisäksi paljon käsityöläisiä myymässä tuotteitaan. Myös kasvissyöjille ja vegaaneille löytyy alueen kojuista syötävää, ja perheen pienimmille on hauskaa tekemistä, kuten jättisaippuakuplat ja riippumatot. Teurastamolla lämpeää myös sauna ja palju, mutta niitä en testannut käydessäni. Sijainniltaan tapahtuma on hiukan syrjässä, helpoiten paikalle pääsee metrolla jäämällä Kalasataman pysäkillä pois.
Lienee itsestäänselvää, että lähiruokaa löytää helpoiten toreilta, ja niistä Kauppatori on ehdottomasti suosituin. Torilla haisee melko pahalta, ja lokit eivät jätä ostoksia tekevää rauhaan, joten paremmin toiveitani palvelevat kauppahallit. Kotimaisten tuotteiden lisäksi halleista saa myös paljon etnisiä tuotteita. Tuoretuotteita löytyy yllin kyllin, mutta myös säilykkeitä, makeisia ja kahviloita kannattaa halleissa testata. Varsinkin pientuottajien juustot ovat erinomaisia, ja myyjät usein antavat maistiaisia pohtiville asiakkaille. Keliaakikoille ja muille ruokarajoitteisille hallit ovat todellisia aarreaittoja, eivätkä hinnat ole edes juurikaan korkeammat kuin kaupassa.
Harmi, että esimerkiksi Hietalahden kauppahalli ei sunnuntaisin ole auki, sillä siellä olisi kiva käydä vaikka kahvilla sunnuntaikirppiksen yhteydessä. Kaikista kolmesta kauppahallista löytyy muuten hyvä lounaspaikka Soppakeittiö, joka valmistaa herkullisia lounaskeittoja. Keitoksi ruoka on kylläkin melko tyyristä, mutta sopat eivät ole vain perinteisiä liha- ja hernekeittoja.
Kauppahalleissa olen tottunut perinteikkäisiin tuotteisiin ja kauppiaisiin, mutta miksi Vanhassa kauppahallissa on Alko?
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/12 | Kesähesalainen, Taide ja museot
Helsinki-päivää on juhlittu lähes kuusikymmentä vuotta aina kesäkuun 12. päivä. Aloitin päiväni pyörimällä keskustassa aamupäivän tarkkaillen designsuunnistuksen vihjeitä. Pääpotti eli Artekin jakkara jäi saamatta, mutta löysin lounaslahjakortin Why join the navy when you can be a pirateen! Ruokailoja nautittiin tänään myös Esplanadilla, kun Illallinen Helsingin Taivaan Alla alkoi viideltä. Kaiken kaikkiaan tuhannelle piknik-ruokailijalle on myyty lippu tähän 164 pöydän tapahtumaan. Paikalla on pöytä valkoisella liinalla peitettynä, ja seurueet saavat tuoda omat eväänsä.
Rautatientorilla järjestettiin tapasfestivaali, joka alkoi jo perjantaina. Seurueeni maisteli ruokia useammasta kojusta, minä jäin kaipaamaan jättiläisannoksia festareiden nimestä huolimatta. Festari oli vain täysi-ikäisille, sillä alue oli kokonaan anniskelualuetta. Hyvät tuoksut johdattelivat minut kuitenkin muualle syömään.
Designmuseo osallistui Helsinki-päivään vapaalla pääsyllä, ja kuhinaa kyllä riitti. Hauskin näky koko rakennuksessa oli aulan saksitausta. Syyskuuhun asti talossa on Eero Aarnio -näyttely, joka ei minua juurikaan sytyttänyt. Kenen mielestä Poni näyttää ponilta eikä sammakolta?
Takapihalla sen sijaan oli kiinnostavampaa nähtävää. Päivän aikana lapset rakensivat 100 linnunpönttöä, ja saivat maalata ne haluamansa värisiksi. Ainoa kysymykseni on, minne nämä kaupunkilaislapset aikovat teoksensa virittää? Parvekkeelle? Lapset saivat myös ohjatusti istuttaa yrttejä pihan massiivisiin sammioihin, ja ilmassa leijui ihana tuoksu.
Matkani jatkui kohti Kansallismuseota, joka tällä hetkellä on julkisivuremontissa, joten en aluksi löytänyt pääovea ollenkaan. Olin lähes varma, että rakennus on kirkko, mutta museon prujusta selvisi, että tätä tarkoitusta varten se tosiaan on rakennettu. Kansallismuseoonkin oli vapaa pääsy Helsinki-päivän kunniaksi, mutta paikalle kannattaa myös saapua perjantaisin 16-18, sillä silloin se on ilmaista. Alakerran aulatilan katossa on koulun oppikirjoista tutut Gallen-Kallelan Kalevala-freskot. Elokuussa päättyvä Venetsian aatelista kertova Veden kätkemiä huoneita oli erityisen mielenkiintoinen näyttely! Historiasta kiinnostuneille museo kyllä tarjoaa paljon nähtävää, itselleni pysyvä näyttely ei kuitenkaan tarjonnut erityisiä kiksejä.
Museon pihalla järjestettiin Vintage-tapahtuma, jossa lukuisat myyjät myivät niin vaatteita kuin huonekalujakin, muutama myyjistä näytti olevan samoja kuin Hietsun kirppiksellä viikko sitten.
Helsinki-päivän taatusti suosituin tapahtuma on tietenkin Radio Aallon konsertti, jonka tänään päräytti käyntiin Robin, ja jonka panee pakettiin Cheek. Yritin päästä museokierrokseni jälkeen alueelle, mutta toiveeni oli turha, ja jäin etäisyyden päästä seurailemaan. Fiilikseni ei ollut kohdallaan ja kaukaa basso dominoi musiikkia niin paljon, että päätin lähteä. Päivällä paikalla oli todella paljon lapsiperheitä, ehkä iltaa kohden yleisö koostuu lähinnä aikuisista.
Hauskaa, että juuri Helsinki-päivästä on tullut kansallisestikin iso juttu. Ainakin nuoret saattavat matkustaa kilometrien päästäkin ilmaiskonserttia varten paikan päälle. Mielessäni valittelin, miksei samanlaista kuhinaa aiheuttavaa tapahtumaa järjestetä Tampereella, mutta selvitystyön jälkeen selvisi, että ”hieman” pienimuotoisempaa Tampereen päivää juhlitaan lokakuussa!
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/10 | "Pakolliset" kohteet, Kaupunginosat, Taide ja museot
Lähes kaikkien turistien kohteisiin kuuluu jylhä Tuomiokirkko Senaatintorin vieressä. Engelin suunnittelema kirkko sijaitsee aivan keskustassa, Kruununhaan eteläosassa. Sisältä tämä kaupunkisiluetin kulmakivi on kuitenkin todella pelkistetty, ja ainoa silmiinpistävä asia on perinteinen alttaritaulu. Lisäksi sisällä on uskonpuhdistajien Martin Lutherin, Philipp Melanchtonin sekä suomalaisen Mikael Agricolan patsaat.
Jokainen tietää Tuomiokirkon, mutta mitä muuta nähtävää Kruununhaassa on?
Senaatintorin etelälaidasta löytyy matkamuistomyymälää, kahvilaa ja käsityöpaikkaa vaikka millä mitalla. Aleksanterinkadulla on Helsingin kaupunginmuseo, jossa tällä hetkellä on näytillä paljon puhuttu Eromuseo. Näyttelyä varten kannattaa varata hiukan häiriötöntä aikaa, jos haluaa viettää aikansa paneutuen lukemalla erotarinat. Hieman jopa masentava näyttely on maksutta esillä syyskuun puoliväliin asti. Toisessa kerroksessa on Helsingistä kertova näyttely, mutta se on läpikävelty parissa minuutissa. Kaupunginmuseon opastettuja kierroksia järjestetään sunnuntaisin, ja nekin ovat maksuttomia.
Hallituskatua pohjoiseen päin lähtiessä ensimmäisenä tulee vastaan pikkuruinen rahamuseo. Museo on kuulemma suunniteltu koululaisia varten, mutta taloudesta ja pankkitoiminnasta kiinnostuneet ovat paikalle myös tervetulleita! Sisäänpääsymaksua ei ole, ja museon kiertämiseen ei mene kauaa, täydellinen paikka pienessä sateessa, kun ei jaksaisi vaeltaa vielä paikasta toiseen. Rahamuseon vieressä on Suomen pankki, jonka edessä komeilee Snellmanin patsas.
Piirileikissä Tuomiokirkon ympärillä pääsee myös historian havinaan: Suomen pankkia vastapäätä on todella näyttävä Säätytalo, jonka piha-alue on myös moitteettomassa kunnossa. Ennen säätyvaltiopäivien istuntopaikkana toiminut rakennus on nykyään valtion omistuksessa, ja siellä järjestetään kokouksia ja edustustilaisuuksia. Tavallisella tallaajalla ei taloon ole asiaa, mutta yleisökierroksia järjestetään silloin tällöin, seuraavan kerran 15.10.2016.
Suomen pankin vieressä on kansallisarkiston yksi neljäsosa, asiakaspalvelu on nimenomaan Rauhankadulla Tuomiokirkon takana. Arkistossa järjestetään aukioloaikojen aikaan tilauksesta maksuttomia esittelykierroksia. Näyttipä arkistolla olevan myös blogi.
Rauhankadulta jatkettaessa Unioninkadulle vasemmalta löytyy Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Tämä ortodoksikirkko avaa ovensa vain tiistaisin ja viikonloppuisin, tiistaisin paikalla on päivystävä pappi, lauantai-iltaisin vigilia ja sunnuntaisin liturgia, molemmat slaaviksi. Muuten kirkon portit pysyvät lukittuina, ja kaikki yhteystietoja laajempi informaatio näytti olevan kyrillisin kirjaimin, joten en tiedä, järjestetäänkö kirkossa opastuksia.
Unioninkadulla on myös lukuisia Helsingin yliopiston rakennuksia, ja esimerkiksi kansalliskirjasto.
Takaisin nykyaikaan pääsee palaamalla Kauppatorille, Kruununhaan eteläosaan. Aivan torin läheisyydessä ovat ainakin kauppahalli, kaupungintalo ja tietysti Presidentinlinna. Kauppatorilla on tavallisen torielämän lisäksi muutakin vilskettä: torilta lähtevät lautat Suomenlinnaan ja muihin saariin, ja onhan torilla juhlittu myös kiekko- ja Euroviisukultaa. Torilta ruokaa ostaessa muistettavaa: varo lokkeja!
Torilla tavataan!
Kruununhakahan jatkuu aina Hakaniemeen asti, ja rantaa pitkin kävely kannattaa ainakin maisemien vuoksi. Näin kesäaikaan ranta on täynnä veneitä, ja löytyyhän rannan tuntumasta myös sopiva piknikpaikka, Liisanpuistikko.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/08 | Shoppailu
Helsinki on Suomen kaupungista suurin, ja pääkaupunkina se kutsuu luokseen sekä koti- että ulkomaisia turisteja. Osa turisteista, erityisesti pikkukaupunkien asukkaat ja venäläiset, tulee varsinkin ostoksille. Designkaupunkina Helsinki on shoppailijalle hyvä. Nuorilla suomalaisilla suunnittelijoilla on omat liikkeensä Design Districtillä, löytyy joukosta myös konkareita kuten Jukka Rintala. Ennen Marimekolla työskennelleen Samu-Jussi Kosken Samuji-liikkeitä Helsingistä löytyy kaksin kappalein. Suomen ensimmäisen Muodin huipulle -ohjelman voittanut Katri Niskanen on suunnitellut Linnan juhliin useammankin asun, ja hänen valoisa liikkeensä löytyy tällä hetkellä Bulevardilta.
Uudenmaankadulla taas on Suhosen sisarusten vaateliike Ivana Helsinki. Yritys oli ensimmäinen laatuaan pohjoismaissa, joka on valittu New Yorkin ja Pariisin muotiviikoille. Alueista Punavuori on SE PAIKKA, jos haluaa löytää tunnettujen suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita. Keskustassa on ennemminkin tavallisia ketjuliikkeitä ja Esplanadin tuntumassa kansainvälisiä luksusliikkeitä. Muita mielenkiintoisia muotiliikkeitä Helsingissä ovat naisellisista kengistään tunnetun Minna Parikan Universum, hauskoja hattuja myyvä Costo concept store sekä vanhan kunnon Karhun kenkäkauppa.
Artek on pitkän historiansa aikana saavuttanut asemansa suomalaisen designin kulmakivenä. Siskoni voisi todennäköisesti viettää kokonaisen viikonlopun Artekin liikkeessä. Tunnetuimmat Artekin suunnittelijat ovat luonnollisesti Alvar Aalto ja hänen puolisonsa Aino, ja suosituimpia Artekin tuotteita on varmasti Aallon vuonna 1933 suunnittelema kolmijalkainen klassikkojakkara 60. Myymälässä voi myös suunnitella itselleen erilaisista osista mieluisen jakkaran Stool Customization workshopissa. Artekin liike oli ennen Esplanadilla, mutta nyt se on muuttanut Stockmannin viereen Keskuskadulle. Lauantaihin asti myymälässä on myös japanilaista designia esittelevä Common pop up. Normaalisti Commonin tuotteita saa Punavuoresta.
Punavuoresta löytyy myös esimerkiksi pelkkää suomalaista designia myyvä Woodnotes+Nikari. Paperinarutekstiilit, puukalusteet ja designvalaisimet ovat näytillä syyskuun loppuun asti Kolmikulman kupeessa osoitteessa Yrjönkatu 8. Kaupan ihana myyjä Elina kertoi Design District Helsingin paperikartan päivittyvän pian – liikettä ei nykyisessä lehtisessä edes ole. Netissä tiedot ovat kuitenkin ajan tasalla. Liikkeessä juttelimme suomalaisesta designista, ja miksi se vetoaa varsinkin aasialaisiin. Elina tiivisti asian hyvin: Suomi ylipäätään on ”pure” (suom. puhdas, pelkkä, viaton).
Kivenheiton päässä liikkeestä, Yrjönkatu 12-14:ssa on tanskalaisen Fritz Hansenin liike, josta saa myös maanmiesten Arne Jacobsenin ja Louis Poulsenin tuotteita. Varsinkin istuimet ja valaisimet liikkeessä olivat kauniita, ja muodoiltaan runsaampia kuin pelkistetyt suomalaiset design-tuotteet.
Ilman paksua lompakkoakin Helsingissä voi shoppailla designia. Senaatintorin vierestä Torikortteleista matkailija voi löytää edullisestikin käsityöläisten tuotteita, kuten koruja, taidetta ja käyttötuotteita. Annankadun Formverkin valikoima on laaja, ja keskisuurillakin seteleillä voi kotiuttaa ainakin Hayn käsiä, Eva Solon keittiötuotteita ja esimerkiksi kuvan hauskan kultaisen ananaksen tai pääkallon.
Monilla liikkeistä on myös verkkokauppa, tai ainakin kuvasto netissä, joten turistin ei tarvitse tulla ostamaan sikaa säkissä. Design-liikkeissä on myös ihanan vastaanottava tunnelma, eikä visiitillä tule kiusallinen olo, vaikkei ostaisi mitään.
Liikkeiden osoitteet muuttuvat tiuhaan tahtiin, ja edes hakujätti Google ei ole aina oikeassa tiedossa siitä, missä mikäkin kauppa on. Liikkeiden ajankohtaisimmat yhteystiedot löydät liikkeiden omilta verkkosivuilta. Jotkut paikoista ovat vain pop up -myymälöitä ja showroomeja, joten niissä kannattaa jo valikoiman pienuuden takia käydä ajoissa!
PSSST! Lauantaina Design Districtin liikkeet järjestävät Designsuunnistuksen, jossa ideana on löytää kätköihin piilotettuja designaarteita! Puolen päivän aikaan starttaava tapahtuma kestää 24 tuntia, ja vihjeet ilmestyvät DDH:n facebookiin, instagramiin ja twitteriin. Osallistu suunnistukseen ja seuraa hashtagia #ddhelsinki!
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/03 | "Pakolliset" kohteet, Taide ja museot
Jatkan vielä ”pakollisten” kohteiden putkea, koska en tunne kaupunkia vielä kovin hyvin. Eiköhän nämä perinteiset turistikohteet ala pian jo olemaan koluttu! Ja nyt PRO TIP: Joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina nykytaiteen museo Kiasmaan on ilmainen sisäänpääsy koko päivän ajan, ja luonnontieteelliseen museoon välillä 14-17. Hyödynsin tilaisuuden, ja kävin molemmissa tänään pyörähtämässä. Kiasma on Helsingin nähtävyyksistä suosituimpia, ja sinne on myös helppo eksyä sen keskeisen sijainnin vuoksi. Syyskuuhun asti esillä ovat brasilialaisen Ernesto Neton, korealaisen Choi Jeong Hwan ja suomalaisen Jani Ruscican näyttelyt, kokoelmanäyttely sen sijaan pysyy talossa tammikuuhun saakka.
Kiasman näyttelyt ovat aina laadukkaita ja näyttäviä, mutta mitään sen suurempia tunnehyökyjä se ei kokonaisuudessaan nyt minussa saavuttanut. Kiasman näyttelyissä on lähes poikkeuksetta aina hauska ajattomuuden ja ajankohtaisuuden balanssi; vaikka työt olisivat vuosikymmeniäkin vanhoja, ovat ne silti tähän hetkeen sopivia. Arkkitehtonisesti Kiasma on yksi lempirakennuksistani kautta maan, ja tilavuus myös antaa vapauden jäädä näyttelyhuoneiden penkeille norkoilemaan, joten paikka on kuitenkin ehdottomasti vierailun arvoinen. Toisen kerroksen hengittävät jättikukat (Choi) olivat oma suosikkini tällä kertaa. Syksyllä Kiasmaan tulee Mona Hatoumin ja Meeri Koutaniemen töitä, joita haluan ehdottomasti tulla myös katsomaan. Voidaankin kenties odottaa poliittista ja naisen asemasta kertovaa näyttelyä!
Isä oli työmatkalla Helsingissä, joten nappasin hänet Hakaniemestä matkaan, ja suuntasimme Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kupeeseen, puutarharavintola Violaan tuhdille salaattilounaalle. Sen jälkeen menimme rautatieaseman olut- ja viiniravintola Oosteriin vetämään belgialaiset Leffet.
Saatto-operaation jälkeen suuntasin vielä luonnontietieteelliseen museoon, joka rehellisesti sanottuna ei sekään tuntunut kovin kummoiselta, jos on vastaavissa laitoksissa käynyt ulkomailla, esimerkiksi New Yorkissa, kuten allekirjoittanut. Eteisaulan elefantti otti vierailijat vastaan hiukan liian dramaattisesti näyttelysisältöön nähden. Suomen mittakaavalla paikka toki on hieno, varsinkin perheen pienimmille. Monet näyttelykohteet ovat kosketettavia, joten lapsia ei tarvitse vahtiakaan joka sekunti. Nähtävää riitti neljään kerrokseen, näin aikuisena mielenkiintoisinta olivat rakennuksen historia, tutkijan huone ja alkuperäiset täytetyt eläimet. Myös näyttely muuttuvasta ilmastosta oli hieno — lasten tutkiessa mammutteja tai pelastamassa pelissä lajeja sukupuutolta aikuiset voivat lukea painavaa asiaa ilmastonmuutoksen ”voittajista ja häviäjistä”. Mukavaa reissaajalle oli myös se, että molemmista museoista löytyi jonkinlainen säilytyssysteemi, koska repun kantaminen koko päivän ajan voi tuntua tuskastuttavalta.
