Kiertoajelu ja joukkoliikenne
Nyt alkaa koko tyttö olemaan finaalissa, ainakin fyysisesti. Pohdiskelin aamulla, mitä sitä oikein tekisi, kun ei jaksaisi kävellä enää pitkiä matkoja. Miljoonan mainosprujuni joukosta löysin HSL:n oman lehtisen Kiertoajelu Helsingissä, jossa on matkaoppaan tyylinen opastus ratikkalijalle 2 ja 3. Reittihän on yhtenäinen kahdeksikko, raitiovaunu vain muuttaa numeroaan Eläintarhan ja Olympialaiturin pysäkeillä. Jotenkin koin ajelun hauskaksi yhteenvedoksi koko kuukaudesta, suurin osa näkemästäni oli reitin varrella, ja tämä niputti ne kaikki yhteen. Oli hauskaa myös huomata, kuinka suvereenisti osasin reitin pysäkit ja kohteet lunttaamatta kartasta. Muutenkin joukkoliikenne on tullut todella tutuksi, sillä neloseenkin astuessani aina taktikoin jäämällä ratikan etuosaan, sillä tiedän jatkavani kävelyä pysäkiltä vielä eteenpäin.
Oppaan selostamaa kierrosta spora-ajelu ei tietenkään vastaa, mutta esitteeseen on merkattu jokainen pysäkki ja sen lähistöllä olevat nähtävyydet. Matkustaja voi siis reaaliaikaisesti seurata, missä mennään ja lukea pienen infotekstin. Esimerkiksi Sammonkadun kuvauksessa lukee, että korttelin takana on Temppeliaukion kirkko, ja hyppäsin siinä vaiheessa kyydistä pois. Ulkoapäin kivikasalta näyttävän kirkon piha oli päiväsaikaan turistien kansoittama, mutta kirkossa sisällä oli rauhallista ja hiljaista, ja tila oli todella vaikuttava kiviseinineen ja kuparikattoineen. Tulevaisuudessa kirkon vierailijoilta aletaan periä pääsymaksua.
Hyppäsin takaisin kyytiin, ja teki hyvää päästä välillä myös kauemmas keskustasta. Linnanmäen takaa kaartava reitti jatkoi Kallion kautta Hakaniemeen, jossa myös hyppäsin kyydistä lounastauolle ravintolalaiva Wäiskiin.
Olen käyttänyt lähinnä raitiovaunua numero 4, joten oli valaisevaa tutkia esitteen linjakartasta, minne muut linjat kulkevat. Skattallehan on ennen myös kulkenut linja 4T suoraan terminaaliin, mutta 20.6. alkaen sen korvaa linja 5, joka kulkee keskustan päässä hieman eri reittiä kuin edeltäjänsä. HSL:n Reittiopas on loistava, jos ei oikein tiedä, minne on menossa. Opas laskee, mikä on nopein reitti, ja millä kulkuneuvoilla sinne pitää mennä. Se myös onneksi listaa esimerkiksi väliin jäävät pysäkit, joten matkustaessa tietää, missä mennään, ja paljonko matkaa on jäljellä. Kauempaa keskustaan halutessa reittiopasta ei välttämättä tarvitse, sillä jos tietää, kumpaan suuntaan on menossa, lähes kaikki kulkuneuvot pysähtyvät Rautatieasemalla, Aleksanterinkadulla tai Mannerheimintiellä.
Ratikalla kulkeminen ylipäänsä on suoriutunut suosikikseni täällä asuessani, vaikka kaikkia vekottimia olenkin käyttänyt. Myös metrot ovat todella järkevä joukkoliikennemuoto, mutta en ole juurikaan metroreittiä tarvinnut, kun olen pyörinyt lähinnä keskustassa. Busseihin verrattuna edellämainituista molemmat ovat nopeampia ja paremmin ilmastoituja, ja kyytiin noustessa ei tarvitse joka kerta leimata korttia. Matkalippua ei tarvitse kaivaa lompakosta kuin bussiin noustessa, ja jos tarkastaja tai lähijunan konduktööri sattuu hyppäämään kyytiin. Sama vuorokausilippu toimii kaikissa välineissä, myös niissä kaupunkipyörissä, jos rekisteröityy käyttäjäksi. Myös pelkän edullisemman ratikkalipun voi ostaa. Jos on vain vähän kulkemista, pysäkeillä on ohje, kuinka tunnin voimassa olevan kertalipun saa tilattua myös kännykkään. Sitäkin testasin kerran unohdettuani matkalipun hostellille, ja lippu saapui nopeasti sporaa odotellessa. Lankoni myös innostui, kun pysäkiltä sai ostettua lipun laittamalla puhelimen NFC:n päälle ja leimaamalla kännykkä pysäkin lukijaan. HSL:llä on myös sovellus Mobiililippu, josta ostaessa saa ensin valita lipputyypin, ja sitten maksaa se seuraavassa puhelinlaskussaan, kuten tekstiviestilipunkin.