mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/21 | "Pakolliset" kohteet, Taide ja museot
Kuusi taidelaitosta ja Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus lyöttäytyivät yhteen ja järjestivät nuorille suunnatun taidetapahtuman #MUNMUSEO. Ideana oli kehittää uusia tapoja kokea taidetta, ja tänään ideat pantiin täytäntöön, työpajojakin pitivät pystyssä nuoret. Useimpiin museoihin oli myös vapaa pääsy (ainakin nuorille).
Menin ensimmäisenä HAMiin, Helsingin taidemuseoon, ja ilmeisesti olin narikan jälkeen liian haltioissani, joten unohdin kuvata mitään sisällä, kännykällä räpsäisin muutaman kuvan. Itse näyttelytkin olivat hienoja ja vaikuttavia, mutta huomioni oli leimojen keräilyssä. Tapahtumassa oli seitsemän eri pistettä, joista neljästä leiman keräämällä pääsi testaamaan hoverboardia! Työpajat oli nerokkaasti sijoitettu museoon ympäriinsä, joten samalla tuli tutkittua koko näyttely. Yläkerrassa muutama teoksista oli jopa hiukan karmivia. Testasin hoverboardin lisäksi myös 3D-kynää ja virtuaalilaseja! Mukavinta oli tietysti herkkubuffet…
Jatkoin matkaani Taidehalliin, josta en kehtaa laittaa yhtäkään kuvaa. Touko Laaksosen Tom of Finland -teokset ovat todella rajuja, ja aulassa olikin kyltti varoittamassa, ettei näyttelyä suositella lapsille. Mustavalkoisille teoksille oli värityspaja, lehdistä sai leikata sanoja runoiksi. Suureen saliin oli myös tehty puutarhalounge, jonne sai mennä rauhoittumaan tai kuuntelemaan runoja. Museossa oli myös mahdollisuus pukeutua photoboothissa Tompaksi, ja otattaa itsestään kuva.
Ateneumissa pysyvässä näyttelyssä oli mahdollisuus parin kanssa piirtää toisensa lasiin. Taiteilijoiden omakuvista kootun käytävän vieressä oli peili, jossa sai ottaa selfieitä ja pohtia, millaisena itsensä kuvaisi. Pysyvä näyttely on itsessäänkin todella vaikuttava, tummille seinille on ripustettu tauluja taiteilijoilta kuten Schjerfbeck, Edelfelt, Halonen, Järnefelt ja Simberg. Kalevalalle on pyhitetty oma huoneensa, jossa päätähtenä on tietenkin Gallen-Kallela.
#Munmuseo-tapahtumaa varten Ateneumissakin oli purtavaa ja taidepaja. Pajassa piirrettiin ensin muotokuva tussilla nostamatta kynää kertaakaan paperista, ja sen jälkeen työt sai maalata vesiväreillä. Allekirjoittaneenkin teos on näytillä ensi viikon torstaihin asti Ateneumissa.
Amos Andersonin museon Helsinki Noir -näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta näyttely oli todella hauska. Taiteen ympärille oli rakennettu puolifiktiivinen murhatarina, jonka lopuksi oli jännittävä huipennus! Lounasta ei tarvinnut ollenkaan, kun tässäkin museossa oli tarjolla pientä evästä. Tapahtumaa varten paikalla oli mahdollisuus esimerkiksi pelata pokeria sekä kirjoittaa rakkausrunoja. Omat runonsa sai taitella veneeksi ja kiinnittää erikoisen kellojentäyteisen huoneen verhoon.
Museoihin kyllä turtuu äkkiä, ja viimeisessä en jaksanut käydä kaikkia kuuden kerroksen näyttelyitä läpi. Vahvimman vaikutuksen teki HAM, jossa olisi voinut ilman pajojakin viettää vielä kauemmin aikaa esimerkiksi Tove Jansson -näyttelyssä. Vähän harmittaa, etten tajunnut ensimmäiseksi mennä Sinebrychoffin taidemuseoon, sillä siellä tapahtuma loppuikin jo kolmelta. Luulen, että olisin ollut vahvoilla meemikisassa tai saanut aikaan jossen taidetta, niin ainakin suttua graffitipajassa! Tapahtuma oli kyllä kaiken kaikkiaan erinomainen, ja jotenkin tuntui vapauttavalta, että nimenomaan vertaiseni eli nuoret pitivät pajoja, jolloin mikään ei tuntunut vaikeasti lähestyttävältä.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/15 | "Pakolliset" kohteet, Luonto
Vallisaari – Suomenlinna – Lonna
Vallisaari (ja Kuninkaansaari) ovat tähän kevääseen asti ollut sotilaallisessa käytössä ja yleisöltä piilossa, mutta toukokuusta lähtien saareen on päässyt lautalla. Paljon hypetetty saari oli todellakin kaiken puheen arvoista, löysinpä loppujen lopuksi itseni sieltä metsästä. Lauttamatka Kauppatorilta kestää parikymmentä minuuttia, mutta kuluu kyllä nopeasti maisemia katsellessa. Lauttalippu maksaa aikuiselta 7€, ja sillä pääsi kaikkiin kolmeen kohteeseen. Lauttoja kulkee monipuolisesti kaikkiin kohteisiin ja niiden välillä niin, että kukin voi käydä haluamissaan kohteissa. Suoritusjärjestys oli tämä, jos halusi käydä kaikilla saarilla.
Lautalla ihmiset puhuivat koskemattomasta luonnosta ja upeasta ympäristöstä, ja sitähän se loppujen lopuksi oli. Itse olin hiukan huvittunut saarelle päästyäni, sillä soratiet olivat kuin lapsuuteni maisemista, enkä pitänyt niitä sokaisevan ihmeellisinä, kauniina kylläkin. Käytävältä poikkeavat mutkittelevan polut polvenkorkuisine kasvustoineen muistuttivat takatietä, vehreää reittiä isovanhemmiltani pappani siskolle metsän kautta. Rakennetun reitin varrella oli hyviä infotauluja ja muutama huussi, joka mielestäni oli riemastuttavan luonnollinen ratkaisu paikkaan. Eväsretkeläisille vangit ovat rakentaneet pöytäryhmiä muutamaan kohtaan. Osa saaresta on rajattu niin, että matkailija ei sinne pääse, mutta rakennettu reitti oli niin kattava, ettei juuri mitään tullut kaivattua. Vesipullo on tärkein matkavaruste, ja reitin varrella ainakin parissa paikassa oli myös vesipiste.
Metsähallistuksen työllistämien ja talkoolaisten suurin puristus on ollut massiivinen näköalatasenne Aleksanterinpatterin yläpuolelle, ja tasanteelta näki pitkälle moneenkin suuntaan. Sotahistoriasta kiinnostuneille saari tarjoaa paljonkin nähtävää, itse en ymmärtänyt sotilasrakennuksista juuri mitään, ja halusin keskittyä luonnon ihailuun. Saarella nappasin toisen yksinään matkustavan kanssani kulkemaan, ja jutellessa matka kului joutuisasti. Loppujen lopuksi en tiedä, paljonko kävelyä yhteensä kertyi, mutta Vallisaaren reitti on kolmisen kilometriä, ja Kuninkaansaaren puoleltakin metrejä kertyy. Aurinkoisella kelillä naureskelin toverini kuumille pitkille housuille, mutta paluumatkalla lautalla tuli todella vilu.
Paikalla oli todella paljon hyönteisiä verrattuna läheiseen mantereeseen, Vallisaaren niityllä on nähty yli tuhat perhoslajia, joista en nähnyt valitettavasti yhtäkään. Saarten välisellä sillalla törmäsimme myös lämpimällä kivellä päivää paistattelevaan kyyhyn! Lauttaan noustessani tarkistin myös, ettei jaloissani kiipeile punkkeja.
Reitin seuraava kohde oli monesta saaresta koostuva Suomenlinna, joka tuntui harmillisen kaupalliselta edellisen jälkeen. Lasten mieleen saarella vaikuttaisi olevan rauniot ja niiden käytävillä juokseminen ja huhuilu, ja aikuisellekin tekee hyvää käydä viilentymässä kivien sisällä poissa paahteesta. Suomenlinnasta löytyy kattavammin ruokavaihtoehtoja, jos mukaan ei ole sattunut eväitä, Vallisaaressa kahviloita oli toistaiseksi vain yksi. Asutetussa Suomenlinnassa on paikallistenkin takia enemmän elämää, ja saaresta löytyy myös pelkistetty kirkko, jossa pääsee käymään. Vallisaaren kävelystä olin niin väsynyt, etten jaksanut kovin kauaa Suomenlinnassa pyöriä.
Suomenlinnan jälkeen jäljellä oli enää piskuinen Lonna-saari. Lonna on vain 150 metriä pitkä, ja sen näkemiseen ei varttia kauempaa kulu. Saarella on trendikäs vohvelikahvila, ja paluumatkalla seuraani liittyi parikymmentä pukumiestä, joten saarella on todennäköisesti myös jokin kokouspaikka. Lonnaan on myös rakenteilla sauna, uimapaikan mahdollisuudesta en saanut selkoa.
Lauttamatkalla tajusin, kuinka paljon olenkaan kaivannut merta! Porissa varttuessani en edes asunut lähellä rantaa, mutta meri on kuitenkin ollut aina läsnä. Pari vuotta Tampereella on turruttanut minut järvimaisemaan. Tänään nautin täysin rinnoin kosteasta merituulesta ja meren raikkaasta tuoksusta, jopa lokkien huudosta.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/10 | "Pakolliset" kohteet, Kaupunginosat, Taide ja museot
Lähes kaikkien turistien kohteisiin kuuluu jylhä Tuomiokirkko Senaatintorin vieressä. Engelin suunnittelema kirkko sijaitsee aivan keskustassa, Kruununhaan eteläosassa. Sisältä tämä kaupunkisiluetin kulmakivi on kuitenkin todella pelkistetty, ja ainoa silmiinpistävä asia on perinteinen alttaritaulu. Lisäksi sisällä on uskonpuhdistajien Martin Lutherin, Philipp Melanchtonin sekä suomalaisen Mikael Agricolan patsaat.
Jokainen tietää Tuomiokirkon, mutta mitä muuta nähtävää Kruununhaassa on?
Senaatintorin etelälaidasta löytyy matkamuistomyymälää, kahvilaa ja käsityöpaikkaa vaikka millä mitalla. Aleksanterinkadulla on Helsingin kaupunginmuseo, jossa tällä hetkellä on näytillä paljon puhuttu Eromuseo. Näyttelyä varten kannattaa varata hiukan häiriötöntä aikaa, jos haluaa viettää aikansa paneutuen lukemalla erotarinat. Hieman jopa masentava näyttely on maksutta esillä syyskuun puoliväliin asti. Toisessa kerroksessa on Helsingistä kertova näyttely, mutta se on läpikävelty parissa minuutissa. Kaupunginmuseon opastettuja kierroksia järjestetään sunnuntaisin, ja nekin ovat maksuttomia.
Hallituskatua pohjoiseen päin lähtiessä ensimmäisenä tulee vastaan pikkuruinen rahamuseo. Museo on kuulemma suunniteltu koululaisia varten, mutta taloudesta ja pankkitoiminnasta kiinnostuneet ovat paikalle myös tervetulleita! Sisäänpääsymaksua ei ole, ja museon kiertämiseen ei mene kauaa, täydellinen paikka pienessä sateessa, kun ei jaksaisi vaeltaa vielä paikasta toiseen. Rahamuseon vieressä on Suomen pankki, jonka edessä komeilee Snellmanin patsas.
Piirileikissä Tuomiokirkon ympärillä pääsee myös historian havinaan: Suomen pankkia vastapäätä on todella näyttävä Säätytalo, jonka piha-alue on myös moitteettomassa kunnossa. Ennen säätyvaltiopäivien istuntopaikkana toiminut rakennus on nykyään valtion omistuksessa, ja siellä järjestetään kokouksia ja edustustilaisuuksia. Tavallisella tallaajalla ei taloon ole asiaa, mutta yleisökierroksia järjestetään silloin tällöin, seuraavan kerran 15.10.2016.
Suomen pankin vieressä on kansallisarkiston yksi neljäsosa, asiakaspalvelu on nimenomaan Rauhankadulla Tuomiokirkon takana. Arkistossa järjestetään aukioloaikojen aikaan tilauksesta maksuttomia esittelykierroksia. Näyttipä arkistolla olevan myös blogi.
Rauhankadulta jatkettaessa Unioninkadulle vasemmalta löytyy Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Tämä ortodoksikirkko avaa ovensa vain tiistaisin ja viikonloppuisin, tiistaisin paikalla on päivystävä pappi, lauantai-iltaisin vigilia ja sunnuntaisin liturgia, molemmat slaaviksi. Muuten kirkon portit pysyvät lukittuina, ja kaikki yhteystietoja laajempi informaatio näytti olevan kyrillisin kirjaimin, joten en tiedä, järjestetäänkö kirkossa opastuksia.
Unioninkadulla on myös lukuisia Helsingin yliopiston rakennuksia, ja esimerkiksi kansalliskirjasto.
Takaisin nykyaikaan pääsee palaamalla Kauppatorille, Kruununhaan eteläosaan. Aivan torin läheisyydessä ovat ainakin kauppahalli, kaupungintalo ja tietysti Presidentinlinna. Kauppatorilla on tavallisen torielämän lisäksi muutakin vilskettä: torilta lähtevät lautat Suomenlinnaan ja muihin saariin, ja onhan torilla juhlittu myös kiekko- ja Euroviisukultaa. Torilta ruokaa ostaessa muistettavaa: varo lokkeja!
Torilla tavataan!
Kruununhakahan jatkuu aina Hakaniemeen asti, ja rantaa pitkin kävely kannattaa ainakin maisemien vuoksi. Näin kesäaikaan ranta on täynnä veneitä, ja löytyyhän rannan tuntumasta myös sopiva piknikpaikka, Liisanpuistikko.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/06 | "Pakolliset" kohteet, Kaupunginosat
Katajanokka eli ”Skatta” on Helsingin kantakaupungin itärannan pieni kaupunginosa, josta ainakin moni Viroon laivalla kulkenut matkailija on saattanut itsensä löytää. Viking Linen terminaalin lisäksi Skattalla sijaitsevat ulkoasiainministeriö, entinen vankila ja Helsingin siluettiin olennaisesti kuuluva Uspenskin katedraali.
Kirkko on kieltämättä komea näky mahtipontisine kullattuine sipulikupolineen. Kävin katedraalissa kaukaa viisaana jo viikonloppuna, sillä maanantaisin se on suljettu. Sunnuntaina paikalle aikovan on tärkeää muistaa, että kirkko on seurakunnan käytössä messua varten, joten kovalla tohinalla kirkkoon on turha yrittää rynnätä. Tällaiselle evankelis-luterilaiselle ortodoksikirkot tuntuvat aina erityisen juhlavilta, sillä olen tottunut perinteisempiin ja hillitympiin puu- tai kivikirkkoihin. Toisaalta kirkko tuntui liiankin kruusatulta — onko tällaiseen paikkaan helppo tulla omana itsenään? Katedraalille on Kauppatorilta vain kivenheitto, eikä se kauempaakaan jää kyllä huomaamatta.
Skattalta (kuten muualtakin Helsingistä) löytyy kymmenittäin vanhoja jugendtaloja. Etelän puoleisesta rannasta löytyy sen sijaan tiilisiä rakennuksia, kuten entinen tulli- ja pakkahuone. Nykyään se on käytössä yritysten toimitiloina, mutta alaovi on auki, joten uteliaimmat voivat käydä sisällä vilkuilemassa. Rakennuksen toisessa kerroksessa toimii esimerkiksi mainostoimisto Tweed Agency, jonka aulassa komeilee Valtteri Mertalon Lennart-näyttely.
Näyttelyssä esillä on muutama taulukin, mutta huomion vievät koulussa jaettavien hymypatsaiden kokoiset värikkäät pienet Lenin-patsaat. Mertalo aloitti projektin vuonna 2004, ja nyt näytillä oli hahmoja teletapista joulupukkiin aina Ronald McDonaldin ja jäätelöpallon kautta.
Eteläisessä rannassa on seissyt vuodesta 2014 alkaen myös Suomen korkein (40m) maailmanpyörä, Finnair Skywheel. Vajaan vartin mittainen reissu maksaa aikuiselta 12€ ja lapsilta 9€. Maailmanpyörästä aukeavat hyvät näkymät koko Helsingin keskustaan sekä Katajanokalle. Jos turistireissullaan haluaa mennä maailmanpyörään, suosittelen tekemään sen mahdollisimman alussa, jolloin saa jo hyvän yleiskuvan kaupungista. Viileänä päivänä kopissa voi tulla vilu, aurinkoisena päivävä kyydissä on ilmastoinnin takia mukavaa.
Kuten kuvasta näkyy, maailmanpyörän etualalla on tällä hetkellä työmaahärdelli. Rantaan on rakenteilla merikylpylä Allas, jonka ensimmäisiä toimintoja pitäisi pystyä käyttämään jo tänä kesänä. Paikasta povataan taukokeidasta kaupungin keskellä. Tulossa on tällä hetkellä ainakin hiekkaranta ja terassikahvila, joiden aukeaminen on suunniteltu juhannukseksi, elokuussa pitäisi aueta saunat ja kelluva laituri. Projektin pitäisi olla täysin valmis ensi keväänä. Alkuperäiset avajaiset olivat suunnitteilla toukokuuksi, mutta aikataulu ilmeisesti venähti, ja ainakaan näin äkkiseltään myöskään googlaamalla en löytänyt ajantasaisia tietoja tulevista avajaisista. Uskallanpa tämänhetkisestä keskeneräisyydestä epäillä, että juhannuksena ovet aukeavat korkeintaan rakennusmiehille.
Tärkein elementti Katajanokalla on kuitenkin ympärillä vallitseva meri. Skattan keskeltä halkaisevalta Merikasarminkadulta voi parhaassa tapauksessa nähdä meren kolmessa eri suunnassa. Iltalenkiksi Katajanokan kiertäminen rantaa pitkin tarjoaa kattavan näkymän sinistä merta, valkeita laivoja ja vehreitä puistoja.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/03 | "Pakolliset" kohteet, Taide ja museot
Jatkan vielä ”pakollisten” kohteiden putkea, koska en tunne kaupunkia vielä kovin hyvin. Eiköhän nämä perinteiset turistikohteet ala pian jo olemaan koluttu! Ja nyt PRO TIP: Joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina nykytaiteen museo Kiasmaan on ilmainen sisäänpääsy koko päivän ajan, ja luonnontieteelliseen museoon välillä 14-17. Hyödynsin tilaisuuden, ja kävin molemmissa tänään pyörähtämässä. Kiasma on Helsingin nähtävyyksistä suosituimpia, ja sinne on myös helppo eksyä sen keskeisen sijainnin vuoksi. Syyskuuhun asti esillä ovat brasilialaisen Ernesto Neton, korealaisen Choi Jeong Hwan ja suomalaisen Jani Ruscican näyttelyt, kokoelmanäyttely sen sijaan pysyy talossa tammikuuhun saakka.
Kiasman näyttelyt ovat aina laadukkaita ja näyttäviä, mutta mitään sen suurempia tunnehyökyjä se ei kokonaisuudessaan nyt minussa saavuttanut. Kiasman näyttelyissä on lähes poikkeuksetta aina hauska ajattomuuden ja ajankohtaisuuden balanssi; vaikka työt olisivat vuosikymmeniäkin vanhoja, ovat ne silti tähän hetkeen sopivia. Arkkitehtonisesti Kiasma on yksi lempirakennuksistani kautta maan, ja tilavuus myös antaa vapauden jäädä näyttelyhuoneiden penkeille norkoilemaan, joten paikka on kuitenkin ehdottomasti vierailun arvoinen. Toisen kerroksen hengittävät jättikukat (Choi) olivat oma suosikkini tällä kertaa. Syksyllä Kiasmaan tulee Mona Hatoumin ja Meeri Koutaniemen töitä, joita haluan ehdottomasti tulla myös katsomaan. Voidaankin kenties odottaa poliittista ja naisen asemasta kertovaa näyttelyä!
Isä oli työmatkalla Helsingissä, joten nappasin hänet Hakaniemestä matkaan, ja suuntasimme Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kupeeseen, puutarharavintola Violaan tuhdille salaattilounaalle. Sen jälkeen menimme rautatieaseman olut- ja viiniravintola Oosteriin vetämään belgialaiset Leffet.
Saatto-operaation jälkeen suuntasin vielä luonnontietieteelliseen museoon, joka rehellisesti sanottuna ei sekään tuntunut kovin kummoiselta, jos on vastaavissa laitoksissa käynyt ulkomailla, esimerkiksi New Yorkissa, kuten allekirjoittanut. Eteisaulan elefantti otti vierailijat vastaan hiukan liian dramaattisesti näyttelysisältöön nähden. Suomen mittakaavalla paikka toki on hieno, varsinkin perheen pienimmille. Monet näyttelykohteet ovat kosketettavia, joten lapsia ei tarvitse vahtiakaan joka sekunti. Nähtävää riitti neljään kerrokseen, näin aikuisena mielenkiintoisinta olivat rakennuksen historia, tutkijan huone ja alkuperäiset täytetyt eläimet. Myös näyttely muuttuvasta ilmastosta oli hieno — lasten tutkiessa mammutteja tai pelastamassa pelissä lajeja sukupuutolta aikuiset voivat lukea painavaa asiaa ilmastonmuutoksen ”voittajista ja häviäjistä”. Mukavaa reissaajalle oli myös se, että molemmista museoista löytyi jonkinlainen säilytyssysteemi, koska repun kantaminen koko päivän ajan voi tuntua tuskastuttavalta.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/01 | "Pakolliset" kohteet
Ensimmäisen Helsinki-päiväni kunniaksi kävin useimmille tutussa huvipuistossa, Linnanmäellä. Päivä oli selvästi suosittu luokkaretkipäivä, sillä lapsia riitti jokaiseen laitteeseen jonoksi saakka, vaikka koulu päättyykin vasta tällä viikolla. Tuli jopa vähän eläkeläisolo, kun yritin parhaani mukaan pysytellä varjoissa ja vältellä kamalinta meteliä. Mäennyppylän päällä oli KUUMA, vaikka kesäinen tuuli vähän puhalsikin. Onneksi Vonkaputouksessa voi vähän vilvoitella kastumalla läpimäräksi.
Alue oli muuttunut viime käyntini [9 vuotta sitten?] jälkeen, ja laitteita oli luonnollisesti selvästi enemmän. Itse asiassa kesti hetki löytää ulos sokkeloiselta alueelta, ja loppujen lopuksi päädyin aivan eri portista ulos kuin oli tarkoitus. Oh well.. Kävelyksihän se meni. Kallion suunnalta suuntasin takaisin Katajanokalle raitiovaunulla, joka sekin menee tällaiselle maalaiselle huvipuistolaitteesta.
Lempilaitteeni ”Lintsillä” on aina ollut pitkästä iästään kuuluisa nitisevä puuvuoristorata. Vaikka vauhti ei ole yhtä päätähuimaava kuin uudempien kilpakumppaniensa, perinteinen perässä seisova jarrumies tuo tunnelmaa senkin edestä. Eikä näin ’vanhana’ kestä kauaa pyöritystä ja kovaa vauhtia, tai varsinkaan kanssahöykytettävien kiljuntaa.
Sisäänpääsy Linnanmäelle on ilmainen, joka varmasti lämmittää monen vanhemman tuskaa. Päiväranneke maksaa hengeltä 39€, joka ei naurattaisi, jos laitteisiin ei edes haluaisi mennä. Huvipuistoreissu ruokineen ja juomineen nelihenkiseltä perheeltä kustantaa pari hunttia matkakuluista puhumattakaan, eli halpaa hupia tämä ei missään tapauksessa ole. Kertalippu laitteeseen on 8€, joka on vielä siedettävä, jos ei aio montaa laitetta testata. Myös maksuttomia [lue:tylsiä] laitteita alueella on muutama, mutta esimerkiksi Panoraamaan, 53-metriseen näköalatorniin aikuinenkin menee mielellään. Koko hinnaston löydät täältä.
En tiennyt, että Linnanmäellä järjestetään myös kaikenlaista oheisohjelmaa. Keskiviikkoisin on yhteislaulua, torstaisin pannaan jalalla koreasti, perjantaisin on keikkoja, ja lauantaisin on luvassa ohjelmaa lapsille. Ainakin itse voisin käydä 10.6. kuuntelemassa, kun rap-artisti Gracias esiintyy 19-20. Näkyipä ohjelmistossa olevan myös lapsuuden idolini Janne Tulkki. 😀
P.S. Linnanmäellä on myös kuvakilpailu Instagramissa! Ottaessasi kuvan seurasi kanssa Lintsillä tägää se hashtagilla #yhdessä ja #linnanmäki, niin voit voittaa kaksi ranneketta! Palkintoja jaetaan joka viikko 31.7.2016 asti.
