mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/18 | Kaupunginosat, Kesähesalainen, Luonto
Petin Pelagoani yhtenä päivänä, kun testasin HSL:n suosittuja kaupunkipyöriä. Tänä keväänä näitä keltaisia fillareita otettiin Helsingissä käyttöön 500, ensi vuonna määrän pitäisi triplaantua. Pyöräasemia on lyhyillä etäisyyksillä kymmeniä, ja pohjoisin niistä on Kalliossa Helsinginkadun ja Hämeentien risteyksessä.
Pyöriä varten normaalin HSL:n kortin lisäksi täytyy rekisteröityä pyöräkäyttäjäksi, ja paikallisille ehdottomasti fiksuinta on ostaa kerralla käyttäjyys lokakuun loppuun 25€:lla. Turisteille sopiva viikon käyttö maksaa 10€, päivä 5€. Lisämaksuton käyttöaika on puoli tuntia, jonka jälkeen alkaa kertyä lisähintaa. Yhdeksi päiväksi pyörä on tyyris, mutta kesäkausi pyörällä on julkisilla liikkumista paljon halvempaa.
Käteviähän nämä ovat juuri siksi, että fillarin voi jättää asemalle, ja sen jälkeen sen lukitsemisesta, huollosta tai säilytyksestä ei tarvitse huolehtia ollenkaan. Puhumattakaan pyörien ostohinnoista. Sateen sattuessa pyörän voi jättää pyöräasemalle, ja paluumatkan tehdä vaikka sporalla murehtimatta pyörän kohtalosta. Ainoa selvä ongelma mielestäni on turvallisuus. Ulkomaiset turistit eivät välttämättä osaa liikennesääntöjä, sunnuntaipyöräilijät pyöräilevät kävelijöille tarkotetuilla jalkakäytävillä, ja kellään ei näy päässä kypärää. Itselleni kävi myös niin, että olin suunnitellut jättäväni pyörän Rautatientorin asemalle, mutta kaikki paikat olivat käytössä, joten jouduin etsimään seuraavaksi lähimmän pysäkin. Tyhjiä asemia en ole nähnyt parissa viikossa ollenkaan, joten pulaa pyöristä ei pitäisi tulla.
Ja sitten asiaan! Pyörälenkit tein kaikki ”omalla” pyörälläni, sillä en tiennyt, kauanko minulla matkoihin lopulta kuluisi. Helpoin näistä kolmesta pyörälenkistä on Mustikkamaan reitti. Aluksi voi ottaa tuntumaa pyörään kiertämällä Katajanokan, sitten jatkaa Pohjoisrannan pyörätietä Hakaniemeen päin, Sörnäisten rantatieltä kääntyä Hanasaareen ja Parrulaiturin kautta Mustikkamaalle. Itse kiersin koko pikkuisen saaren ja jatkoin Kulosaareen päin, ja palasin takaisin Itäväylältä tuloreitille. Reitti ei ole kovin pitkä, ja matka on jouhevaa, kun joka puolella on pyörätiet. Ainoastaan Hanasaaressa teollisuusalue ja työmaa on hämmentävä, mutta kännykän GPS auttaa löytämään uuden sillan Mustikkamaalle.
Toinen hyvä reitti on lähteä Kauppatorilta etelään, ja jatkaa joko rantaa tai Tähtitorninmäen kautta Kaivopuistoon. Pyöräilin tähtitorninmäelle, eikä suoraan sanottuna naurattanut yhtään. Hapottavaa reisitreeniä rakastaville suosittelen ehdottomasti! Rantaa pitkin pääsee hiekkateitä tai autotietä. Eiranrannasta kannattaa jatkaa Lapinlahtea kohti, Munkkisaaressa ei juuri ollut nähtävää ja pyöräilymahdollisuudet heikot. Hernesaaren rantaan voi toki jäädä terassille tai Löyly-saunaan. Lapinlahdessa on Hietaniemen hautausmaa, jonka ohi toki kannattaa kulkea fiksusti. Takaisin Katajanokalle pääsee Mannerheimintietä ja Esplanadia pitkin.
Kolmas reiteistäni lienee lyhin, mutta aikaa kuluu kaupungissa sähläilyyn, kuten liikennevaloihin ja törmäyksiä välttämiseen. Esplanadia pitkin pääsee kätevästi Bulevardille, jonka molemmilla puolilla on omat pyöräväylänsä menosuuntiinsa. Bulevardin päädystä pääsee Baanalle, joka on omia suosikkejani. Baana on pitkän matkaan vallan esteetön ilman suojateitä tai liikennevaloja, vasta Kansalaistorin kohdalla väkeä alkaa lapata joka puolelta, ja tarkkaavaisuudesta on hyötyä. Töölönlahden pystyy kiertämään muutamassa minuutissa pyörällä rantaa pitkin, paluun voi tehdä Kaisaniemen tai Hakaniemen kautta. Kaisaniemi reittinä on aina epävarma, sillä välillä reitti on suljettu keikkojen vuoksi.
Pyöräily Helsingissä on ”ihan ok”, mutta jos haluan pyörähtää keskustassa, niin menen mieluummin raitiovaunulla. Kauemmas pyörällä pääsee varsin hyvin ja nopeasti, ja rantoja pitkin pyöräily on varsin riskitöntä. Keskustassa muualla kuin pyöräväylillä pyöräillessä tuntuu edelleen aika epävarmalta, joten siellä olen yleensä enemmänkin vain taluttanut pyörää. Muutenkin olen ihastunut täällä toimivaan joukkoliikenteeseen, sillä jotakin kyllä tulee muutaman minuutin sisään, kun vain marssii pysäkille. Ihan ytimeen pääsee lähes kaikilla kulkuneuvoilla, joten mistä tahansa voi reittiopastakin lunttaamatta hypätä kyytiin, ja vaihtaa tuttuun 4-raitiovaunuun Lasipalatsin tai jossakin Aleksanterinkadun neljästä pysäkistä.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/10 | "Pakolliset" kohteet, Kaupunginosat, Taide ja museot
Lähes kaikkien turistien kohteisiin kuuluu jylhä Tuomiokirkko Senaatintorin vieressä. Engelin suunnittelema kirkko sijaitsee aivan keskustassa, Kruununhaan eteläosassa. Sisältä tämä kaupunkisiluetin kulmakivi on kuitenkin todella pelkistetty, ja ainoa silmiinpistävä asia on perinteinen alttaritaulu. Lisäksi sisällä on uskonpuhdistajien Martin Lutherin, Philipp Melanchtonin sekä suomalaisen Mikael Agricolan patsaat.
Jokainen tietää Tuomiokirkon, mutta mitä muuta nähtävää Kruununhaassa on?
Senaatintorin etelälaidasta löytyy matkamuistomyymälää, kahvilaa ja käsityöpaikkaa vaikka millä mitalla. Aleksanterinkadulla on Helsingin kaupunginmuseo, jossa tällä hetkellä on näytillä paljon puhuttu Eromuseo. Näyttelyä varten kannattaa varata hiukan häiriötöntä aikaa, jos haluaa viettää aikansa paneutuen lukemalla erotarinat. Hieman jopa masentava näyttely on maksutta esillä syyskuun puoliväliin asti. Toisessa kerroksessa on Helsingistä kertova näyttely, mutta se on läpikävelty parissa minuutissa. Kaupunginmuseon opastettuja kierroksia järjestetään sunnuntaisin, ja nekin ovat maksuttomia.
Hallituskatua pohjoiseen päin lähtiessä ensimmäisenä tulee vastaan pikkuruinen rahamuseo. Museo on kuulemma suunniteltu koululaisia varten, mutta taloudesta ja pankkitoiminnasta kiinnostuneet ovat paikalle myös tervetulleita! Sisäänpääsymaksua ei ole, ja museon kiertämiseen ei mene kauaa, täydellinen paikka pienessä sateessa, kun ei jaksaisi vaeltaa vielä paikasta toiseen. Rahamuseon vieressä on Suomen pankki, jonka edessä komeilee Snellmanin patsas.
Piirileikissä Tuomiokirkon ympärillä pääsee myös historian havinaan: Suomen pankkia vastapäätä on todella näyttävä Säätytalo, jonka piha-alue on myös moitteettomassa kunnossa. Ennen säätyvaltiopäivien istuntopaikkana toiminut rakennus on nykyään valtion omistuksessa, ja siellä järjestetään kokouksia ja edustustilaisuuksia. Tavallisella tallaajalla ei taloon ole asiaa, mutta yleisökierroksia järjestetään silloin tällöin, seuraavan kerran 15.10.2016.
Suomen pankin vieressä on kansallisarkiston yksi neljäsosa, asiakaspalvelu on nimenomaan Rauhankadulla Tuomiokirkon takana. Arkistossa järjestetään aukioloaikojen aikaan tilauksesta maksuttomia esittelykierroksia. Näyttipä arkistolla olevan myös blogi.
Rauhankadulta jatkettaessa Unioninkadulle vasemmalta löytyy Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Tämä ortodoksikirkko avaa ovensa vain tiistaisin ja viikonloppuisin, tiistaisin paikalla on päivystävä pappi, lauantai-iltaisin vigilia ja sunnuntaisin liturgia, molemmat slaaviksi. Muuten kirkon portit pysyvät lukittuina, ja kaikki yhteystietoja laajempi informaatio näytti olevan kyrillisin kirjaimin, joten en tiedä, järjestetäänkö kirkossa opastuksia.
Unioninkadulla on myös lukuisia Helsingin yliopiston rakennuksia, ja esimerkiksi kansalliskirjasto.
Takaisin nykyaikaan pääsee palaamalla Kauppatorille, Kruununhaan eteläosaan. Aivan torin läheisyydessä ovat ainakin kauppahalli, kaupungintalo ja tietysti Presidentinlinna. Kauppatorilla on tavallisen torielämän lisäksi muutakin vilskettä: torilta lähtevät lautat Suomenlinnaan ja muihin saariin, ja onhan torilla juhlittu myös kiekko- ja Euroviisukultaa. Torilta ruokaa ostaessa muistettavaa: varo lokkeja!
Torilla tavataan!
Kruununhakahan jatkuu aina Hakaniemeen asti, ja rantaa pitkin kävely kannattaa ainakin maisemien vuoksi. Näin kesäaikaan ranta on täynnä veneitä, ja löytyyhän rannan tuntumasta myös sopiva piknikpaikka, Liisanpuistikko.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/07 | Kaupunginosat, Kesähesalainen
Helsingistä kertovista lauluista on oma Wikipedia-sivunsa. Punavuoresta kertova Beatlesin Penny Laneen sovitettu Rööperiin on soinut radioissa jo lähes viisikymmentä vuotta. Helsingin yhdettätoista kaupunginosaa Kalliota käsittelee useampikin kappale. Kaikille tuttu on ainakin Fredin Kolmatta linjaa, joka kyseistä katua astellessa alkaa lähes varmasti soimaan päässä. Ja laulaahan myös Happoradio vähän erilainen ääni kellossaan ”päästäkää minut pois Kalliosta”.
Musiikin parissa jo vuosikymmenen alusta töitä tehnyt ”Kallion poika” Heikki Kuula mainitsee Kallion myös useammassa kappaleessaan. Kuula muutti vajaa vuosi sitten Kruununhakaan saadakseen omaa rauhaa. Kallion kuppiloissa tuttuja riitti lähes riesaksi asti.
Ulkopuolisen silmin Kallio vaikuttaisi olevan halvan kaljan ja thaihierojien mekka. Pelkästään puolen kilometrin pituisen Vaasankadun kaikkien juottoloiden laskemiseen ei riitä pelkät sormet. Kadusta yritettiin humalaisten turvaksi tehdä kävelykatua vuonna 2013, mutta hanke kuopattiin.
Kuulan mielestä hyvä baari on ennen kaikkea rauhallinen, ja jukebox on bonaria. Suosikit näyttävät ulkoapäin vähintäänkin huolestuttavilta, mutta muutkin paikalliset näyttävät välttävän tungosta ja luottavan ennen kaikkea edullisiin hintoihin. Yökerhoja tai klubeja Kalliosta ei varsinaisesti löydy, mutta meno voi silti äityä hurjaksi.
Kallion suurin maamerkki seisoo ylväästi Neljännen linjan ja Itäisen papinkadun risteyksessä. Kallion kirkko-kappaleen vuonna 2008 ilmestyneessä PLLP-levyllä julkaissut Kuula ei ironista kyllä ole koskaan käynyt kirkossa sisällä. Bucket-listalta yliviivaus suoriutuu alta aikayksikön, kun teemme pikavisiitin yli satavuotiaaseen graniittikirkkoon. Monumentaalinen kirkko kätkee sisäänsä varsin pelkistetyt seinämaalaukset ja puureliefin. Tornista kajahtaa päivittäin kaksi kertaa Sibeliuksen säveltämä koraalisävelmä pronssikelloin soitettuna, ja tornin huipulta voi selkeällä ilmalla nähdä jopa Viroon asti.
Fleminginkadulla kulkiessamme Kuula jakaa Kallion kahteen osaan: eteläiseen fiiniin puoleen ja pohjoisen gettoon. Häilyvä rajaviiva kulkee Franzeninkadun ja Agricolankadun tienoilla, olutravintola Sivukirjaston hujakoilla.
Pahamaineisen Kallion synkkäkin puoli tuo edustuksensa: leipäjonot täyttyvät laitapuolen kulkijoista muutamana päivänä viikossa, Vaasanpuistikossa eli Piritorilla huumausaineet vaihtavat omistajaa kirkkaassa päivänvalossa. Rap-yhtye Teflon Brothersin riveissä sarkastisesti liuottimien imppaamisesta laulava Kuula ihmettelee ääneen, miksei tilanteeseen sen enempää puututa.
Hipstereiksi itseään kutsuville kaupunginosa tarjoaa paljon trendikkäitä kahviloita ja yllättävää kyllä – suuren määrän partureita. Suvilahdesta päin löytyy kaikille avoin graffitiaita, johon maalaaminen on sallittua, ja läheltä löytyy myös MakeYourMark, josta voi ostaa tusseja ja spraymaalia. Sääntöjä aidalla on vain vähän – maalataan vain seinää, ei tägisotkuja ja pidetään paikat siistinä.
Kokeilunhaluisille kotikokeille ja ulkomaisille turisteille tuttuja elintarvikkeita löytyy Hämeentieltä. Ainakin afrikkalaisia, aasialaisia ja intialaisia kauppoja löytyy, myös etelänaapuri Viro on lähistöllä edustettuna. Laajemmin tätä etnopuotien tihentymää kutsutaan leikkisästi Kallion basaariksi. Muutenkin etnisyys on vahvasti läsnä: Heikin kanssa lounastimme ukrainalaisessa, maittavaa ruokaa saa kuulemma myös reittimme varrelta esimerkiksi hauskan kuuloisesta thaikkumestasta nimeltä Du Dii.
Kesäisin Kuula viettää kavereiden kanssa mieluummin aikaa ulkona puuhaillen kuin terasseilla istuen. Kaveriporukan ykköslaji vaikuttaa olevan ranskalainen pihapeli petankki. Muutaman heittokierroksen jälkeen puistossa maistuu myös jäätelö. Yksi palloista on kateissa, ja kaljahammastakin alkaa kolottaa. Päätämme Kallio-kierroksen auringossa nautittuun bisseen.
P.S. Autenttista Kallio-kokemusta hakiessa liikkeelle kannattaa lähteä kuulemma vasta iltamyöhään. Päivisin kaupunginosa on lähes kuin mikä tahansa pikkukaupunki. Vaikka Kalliosta on viimeisten vuosien sisään tullut trenditietoisten nuorten hipstereiden linnake, kuppiloissa saa varmasti kuulla elämänmakuisia tarinoita monelta vuosikymmeneltä.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/06 | "Pakolliset" kohteet, Kaupunginosat
Katajanokka eli ”Skatta” on Helsingin kantakaupungin itärannan pieni kaupunginosa, josta ainakin moni Viroon laivalla kulkenut matkailija on saattanut itsensä löytää. Viking Linen terminaalin lisäksi Skattalla sijaitsevat ulkoasiainministeriö, entinen vankila ja Helsingin siluettiin olennaisesti kuuluva Uspenskin katedraali.
Kirkko on kieltämättä komea näky mahtipontisine kullattuine sipulikupolineen. Kävin katedraalissa kaukaa viisaana jo viikonloppuna, sillä maanantaisin se on suljettu. Sunnuntaina paikalle aikovan on tärkeää muistaa, että kirkko on seurakunnan käytössä messua varten, joten kovalla tohinalla kirkkoon on turha yrittää rynnätä. Tällaiselle evankelis-luterilaiselle ortodoksikirkot tuntuvat aina erityisen juhlavilta, sillä olen tottunut perinteisempiin ja hillitympiin puu- tai kivikirkkoihin. Toisaalta kirkko tuntui liiankin kruusatulta — onko tällaiseen paikkaan helppo tulla omana itsenään? Katedraalille on Kauppatorilta vain kivenheitto, eikä se kauempaakaan jää kyllä huomaamatta.
Skattalta (kuten muualtakin Helsingistä) löytyy kymmenittäin vanhoja jugendtaloja. Etelän puoleisesta rannasta löytyy sen sijaan tiilisiä rakennuksia, kuten entinen tulli- ja pakkahuone. Nykyään se on käytössä yritysten toimitiloina, mutta alaovi on auki, joten uteliaimmat voivat käydä sisällä vilkuilemassa. Rakennuksen toisessa kerroksessa toimii esimerkiksi mainostoimisto Tweed Agency, jonka aulassa komeilee Valtteri Mertalon Lennart-näyttely.
Näyttelyssä esillä on muutama taulukin, mutta huomion vievät koulussa jaettavien hymypatsaiden kokoiset värikkäät pienet Lenin-patsaat. Mertalo aloitti projektin vuonna 2004, ja nyt näytillä oli hahmoja teletapista joulupukkiin aina Ronald McDonaldin ja jäätelöpallon kautta.
Eteläisessä rannassa on seissyt vuodesta 2014 alkaen myös Suomen korkein (40m) maailmanpyörä, Finnair Skywheel. Vajaan vartin mittainen reissu maksaa aikuiselta 12€ ja lapsilta 9€. Maailmanpyörästä aukeavat hyvät näkymät koko Helsingin keskustaan sekä Katajanokalle. Jos turistireissullaan haluaa mennä maailmanpyörään, suosittelen tekemään sen mahdollisimman alussa, jolloin saa jo hyvän yleiskuvan kaupungista. Viileänä päivänä kopissa voi tulla vilu, aurinkoisena päivävä kyydissä on ilmastoinnin takia mukavaa.
Kuten kuvasta näkyy, maailmanpyörän etualalla on tällä hetkellä työmaahärdelli. Rantaan on rakenteilla merikylpylä Allas, jonka ensimmäisiä toimintoja pitäisi pystyä käyttämään jo tänä kesänä. Paikasta povataan taukokeidasta kaupungin keskellä. Tulossa on tällä hetkellä ainakin hiekkaranta ja terassikahvila, joiden aukeaminen on suunniteltu juhannukseksi, elokuussa pitäisi aueta saunat ja kelluva laituri. Projektin pitäisi olla täysin valmis ensi keväänä. Alkuperäiset avajaiset olivat suunnitteilla toukokuuksi, mutta aikataulu ilmeisesti venähti, ja ainakaan näin äkkiseltään myöskään googlaamalla en löytänyt ajantasaisia tietoja tulevista avajaisista. Uskallanpa tämänhetkisestä keskeneräisyydestä epäillä, että juhannuksena ovet aukeavat korkeintaan rakennusmiehille.
Tärkein elementti Katajanokalla on kuitenkin ympärillä vallitseva meri. Skattan keskeltä halkaisevalta Merikasarminkadulta voi parhaassa tapauksessa nähdä meren kolmessa eri suunnassa. Iltalenkiksi Katajanokan kiertäminen rantaa pitkin tarjoaa kattavan näkymän sinistä merta, valkeita laivoja ja vehreitä puistoja.
