mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/06 | "Pakolliset" kohteet, Kaupunginosat
Katajanokka eli ”Skatta” on Helsingin kantakaupungin itärannan pieni kaupunginosa, josta ainakin moni Viroon laivalla kulkenut matkailija on saattanut itsensä löytää. Viking Linen terminaalin lisäksi Skattalla sijaitsevat ulkoasiainministeriö, entinen vankila ja Helsingin siluettiin olennaisesti kuuluva Uspenskin katedraali.
Kirkko on kieltämättä komea näky mahtipontisine kullattuine sipulikupolineen. Kävin katedraalissa kaukaa viisaana jo viikonloppuna, sillä maanantaisin se on suljettu. Sunnuntaina paikalle aikovan on tärkeää muistaa, että kirkko on seurakunnan käytössä messua varten, joten kovalla tohinalla kirkkoon on turha yrittää rynnätä. Tällaiselle evankelis-luterilaiselle ortodoksikirkot tuntuvat aina erityisen juhlavilta, sillä olen tottunut perinteisempiin ja hillitympiin puu- tai kivikirkkoihin. Toisaalta kirkko tuntui liiankin kruusatulta — onko tällaiseen paikkaan helppo tulla omana itsenään? Katedraalille on Kauppatorilta vain kivenheitto, eikä se kauempaakaan jää kyllä huomaamatta.
Skattalta (kuten muualtakin Helsingistä) löytyy kymmenittäin vanhoja jugendtaloja. Etelän puoleisesta rannasta löytyy sen sijaan tiilisiä rakennuksia, kuten entinen tulli- ja pakkahuone. Nykyään se on käytössä yritysten toimitiloina, mutta alaovi on auki, joten uteliaimmat voivat käydä sisällä vilkuilemassa. Rakennuksen toisessa kerroksessa toimii esimerkiksi mainostoimisto Tweed Agency, jonka aulassa komeilee Valtteri Mertalon Lennart-näyttely.
Näyttelyssä esillä on muutama taulukin, mutta huomion vievät koulussa jaettavien hymypatsaiden kokoiset värikkäät pienet Lenin-patsaat. Mertalo aloitti projektin vuonna 2004, ja nyt näytillä oli hahmoja teletapista joulupukkiin aina Ronald McDonaldin ja jäätelöpallon kautta.
Eteläisessä rannassa on seissyt vuodesta 2014 alkaen myös Suomen korkein (40m) maailmanpyörä, Finnair Skywheel. Vajaan vartin mittainen reissu maksaa aikuiselta 12€ ja lapsilta 9€. Maailmanpyörästä aukeavat hyvät näkymät koko Helsingin keskustaan sekä Katajanokalle. Jos turistireissullaan haluaa mennä maailmanpyörään, suosittelen tekemään sen mahdollisimman alussa, jolloin saa jo hyvän yleiskuvan kaupungista. Viileänä päivänä kopissa voi tulla vilu, aurinkoisena päivävä kyydissä on ilmastoinnin takia mukavaa.
Kuten kuvasta näkyy, maailmanpyörän etualalla on tällä hetkellä työmaahärdelli. Rantaan on rakenteilla merikylpylä Allas, jonka ensimmäisiä toimintoja pitäisi pystyä käyttämään jo tänä kesänä. Paikasta povataan taukokeidasta kaupungin keskellä. Tulossa on tällä hetkellä ainakin hiekkaranta ja terassikahvila, joiden aukeaminen on suunniteltu juhannukseksi, elokuussa pitäisi aueta saunat ja kelluva laituri. Projektin pitäisi olla täysin valmis ensi keväänä. Alkuperäiset avajaiset olivat suunnitteilla toukokuuksi, mutta aikataulu ilmeisesti venähti, ja ainakaan näin äkkiseltään myöskään googlaamalla en löytänyt ajantasaisia tietoja tulevista avajaisista. Uskallanpa tämänhetkisestä keskeneräisyydestä epäillä, että juhannuksena ovet aukeavat korkeintaan rakennusmiehille.
Tärkein elementti Katajanokalla on kuitenkin ympärillä vallitseva meri. Skattan keskeltä halkaisevalta Merikasarminkadulta voi parhaassa tapauksessa nähdä meren kolmessa eri suunnassa. Iltalenkiksi Katajanokan kiertäminen rantaa pitkin tarjoaa kattavan näkymän sinistä merta, valkeita laivoja ja vehreitä puistoja.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/05 | Kesähesalainen
Vietin sunnuntain kiertäen muutamassa Helsingin monesta pihakirppistapahtumasta. Osa tapahtumista on säännöllisiä, kuten Hietalahden kirpputori ’Hietsu’ ja Aleksis Kiven kadun kirpputori, myös Hakaniemen torilla käytetyn tavaran myyntipöytiä oli muutama. Nämä järjestetään nimenomaan sunnuntaisin liukuvalla aikataululla, keli tietysti huomioon ottaen. Hietalahden tori oli iltapäivällä lähes täynnä myyjistä, ja ostajiakin riitti kyllä reilusti. Vasta sään muututtua epävakaaksi kirppistelijät alkoivat pakata tavaroitaan äkkiä kokoon. Torilla oli kaiken kaikkiaan mukava tunnelma, ja torikahvilat pitivät huolta tankkauksesta.
Matkani jatkui bussilla Aleksis Kiven kadun viereen Dallapénpuistoon Vallilaan, josta useimmat myyjät olivat ehtineet jo valitettavasti lähteä raekuuron vuoksi. Sinnikkäimmät olivat jääneet kojujensa kanssa, ja paikalla esiintyi nuorten bändi Paarihuoneen kuistilla. Täällä Helsingissä näitä piknikiin sopivia puistoja kyllä riittää! Puistossa sattui olemaan myös lasten liikuntatapahtuma, joten yksi osa puistosta oli pyhitetty lentopallokentälle.
Jatkoin matkaani yhä syvemmälle Vallilaan Sturenkadulle, jossa järjestettiin sisäpihojen kirpputori. Uteliaimmat kävivät paikalla vain tutustumassa kauniisiin piha-alueisiin, osa tuli tekemään edullisia löytöjä. Sisäpihat olivat suojaisia, joten niissä myyjät pysyivät lähes tapahtuman loppuun saakka kurjasta säästä huolimatta. Sisäpihat olivat vehreitä ja eläväisiä, kun ihmisiä oli melkein tungokseksi asti. Taloyhtiöt vaikuttivat yllättävän yhteisöllisiltä, naapurit juttelivat keskenään nojaillen rekkeihin ja vartioivat toistensa kojuja välipalan hakemisen ajan. Eräällä sisäpihalla asukkailla oli myös yhteinen yrttimaa, josta kukin sai hakea kokkailuihin omansa.
Kirppiskulttuuri vaikuttaisi olevan hyvillä kantimilla Helsingissä varsinkin näin kesäisin. Ulkotapahtumiin on niin alhainen kynnys mennä etsimään tavaraa tai myymään sitä itse, verrattuna viikon mittaisiin pätkiin sisäkirpputoreilla, joissa pitää käydä siivoamassa pöytänsä vähintään kerran päivässä. Tinkaamisen mahdollisuuskin on, kun myyjä on itse paikalla. Ainoa haittapuoli on kuitenkin sää, kuten tänään nähtiinkin. Vesi- tai raekuuron sattuessa ei tulisi mieleenkään, että lähtisikö kiertämään pihakirppiksiä. Tampereella meillä ei ole tällaisia tori- tai puistokirppiksiä kuin kerran pari kesässä, joten kesäkuun ajan aion hyödyntää tilaisuuden ja käydä noissa ahkerasti, ensi viikon lauantaina esimerkiksi Kallion Karhupuistossa järjestetään Pop Up Pihakirppis!
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/03 | "Pakolliset" kohteet, Taide ja museot
Jatkan vielä ”pakollisten” kohteiden putkea, koska en tunne kaupunkia vielä kovin hyvin. Eiköhän nämä perinteiset turistikohteet ala pian jo olemaan koluttu! Ja nyt PRO TIP: Joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina nykytaiteen museo Kiasmaan on ilmainen sisäänpääsy koko päivän ajan, ja luonnontieteelliseen museoon välillä 14-17. Hyödynsin tilaisuuden, ja kävin molemmissa tänään pyörähtämässä. Kiasma on Helsingin nähtävyyksistä suosituimpia, ja sinne on myös helppo eksyä sen keskeisen sijainnin vuoksi. Syyskuuhun asti esillä ovat brasilialaisen Ernesto Neton, korealaisen Choi Jeong Hwan ja suomalaisen Jani Ruscican näyttelyt, kokoelmanäyttely sen sijaan pysyy talossa tammikuuhun saakka.
Kiasman näyttelyt ovat aina laadukkaita ja näyttäviä, mutta mitään sen suurempia tunnehyökyjä se ei kokonaisuudessaan nyt minussa saavuttanut. Kiasman näyttelyissä on lähes poikkeuksetta aina hauska ajattomuuden ja ajankohtaisuuden balanssi; vaikka työt olisivat vuosikymmeniäkin vanhoja, ovat ne silti tähän hetkeen sopivia. Arkkitehtonisesti Kiasma on yksi lempirakennuksistani kautta maan, ja tilavuus myös antaa vapauden jäädä näyttelyhuoneiden penkeille norkoilemaan, joten paikka on kuitenkin ehdottomasti vierailun arvoinen. Toisen kerroksen hengittävät jättikukat (Choi) olivat oma suosikkini tällä kertaa. Syksyllä Kiasmaan tulee Mona Hatoumin ja Meeri Koutaniemen töitä, joita haluan ehdottomasti tulla myös katsomaan. Voidaankin kenties odottaa poliittista ja naisen asemasta kertovaa näyttelyä!
Isä oli työmatkalla Helsingissä, joten nappasin hänet Hakaniemestä matkaan, ja suuntasimme Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kupeeseen, puutarharavintola Violaan tuhdille salaattilounaalle. Sen jälkeen menimme rautatieaseman olut- ja viiniravintola Oosteriin vetämään belgialaiset Leffet.
Saatto-operaation jälkeen suuntasin vielä luonnontietieteelliseen museoon, joka rehellisesti sanottuna ei sekään tuntunut kovin kummoiselta, jos on vastaavissa laitoksissa käynyt ulkomailla, esimerkiksi New Yorkissa, kuten allekirjoittanut. Eteisaulan elefantti otti vierailijat vastaan hiukan liian dramaattisesti näyttelysisältöön nähden. Suomen mittakaavalla paikka toki on hieno, varsinkin perheen pienimmille. Monet näyttelykohteet ovat kosketettavia, joten lapsia ei tarvitse vahtiakaan joka sekunti. Nähtävää riitti neljään kerrokseen, näin aikuisena mielenkiintoisinta olivat rakennuksen historia, tutkijan huone ja alkuperäiset täytetyt eläimet. Myös näyttely muuttuvasta ilmastosta oli hieno — lasten tutkiessa mammutteja tai pelastamassa pelissä lajeja sukupuutolta aikuiset voivat lukea painavaa asiaa ilmastonmuutoksen ”voittajista ja häviäjistä”. Mukavaa reissaajalle oli myös se, että molemmista museoista löytyi jonkinlainen säilytyssysteemi, koska repun kantaminen koko päivän ajan voi tuntua tuskastuttavalta.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/02 | Kesähesalainen
Tänään oli ensimmäinen pyöräilypäivä. Sain kuukaudeksi käyttööni kotimaisen Pelagon valmistaman Brooklyn-kaupunkipyörän, jolla kelpaa kiertää kohteissa. Pelagon kivijalkakauppa sijaitsee osoitteessa Kalevankatu 32, mutta pyörillä on jälleenmyyjiä ympäri Eurooppaa. Liikkeestä saa myös ostettua omaan pyörään komponentteja tai tarvikkeita, ainakin omaan pyörääni voisin hankkia tuollaisen kauniin konjakinruskean nahkasatulan.
Koska en ole koskaan ollut pyörähifistelijä, en edes tajunnut, että esimerkiksi polkimia voisi olla montaakin eri mallia. Minun pyöräni on malliltaan ’tavallinen’ kaupunkipyörä kätevällä etukorilla, mutta useimmat malleista oli ”miesten” eli rungon malli geometrisempi. Aluksi pyöräily autojen seassa oli jähmeää, mutta eiköhän siihenkin äkkiä totu! Kävimme pyöräharrastaja Janin kanssa koeajolla Sinisen huvilan kahvilassa, ja paikalle pääsi kyllä näppärästi rullailemalla, kävellen matka olisikin voinut tuntua pitkältä. Kesäkahviloista voisin tehdä erillisen blogikirjoituksen, niitä täällä kyllä riittää. Takaisin kaupunkiin lähdin kiertämällä Töölönlahden toiselta puolen, enkä enää ihmettele, miksi fillareita näkyy katukuvassa niin paljon. Fillarilla pääsee niin nopeasti paikasta toiseen! Varsinkin, jos käytössä ovat erilliset pyörätiet, kuten Baana, jota mekin pyöräilimme. Baanalla oli myös näyttötaulu, joka esitti kuinka paljon pyöriä kulkee päivittäin ja vuoden aikana. Eilisen aikana pyöriä oli kulkenut ohitse noin 7 000 kertaa, jonka Jan totesi olevan normaali luku näin kesäaikaan. Iltapäivällä pyöriä oli kulkenut jo kolmisen tuhatta.
Nyt täytyisi vielä oppia ajamaan muun virran mukana! Ainakin kotimatka Katajanokalle sujui jo paljon paremmin kuin muutama ensimmäinen kilometri, ja suuntavaistokin on alkanut pelittää paremmin. Katajanokka on onneksi pieni kaupunginosa, joten täällä osaan jo suunnistaa ilman apuvälineitäkin. Palaan pyöräasiaan vielä paremmin, kun pyöräily on lähtenyt kunnolla käyntiin, ja kun olen tutustunut myös uusiin keltaisiin kaupunkipyöriin. Sain jo matkaani kartan pyöräreiteistä, niistä voisin samalla koostaa jonkun kivan paketin lempireiteistäni!
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/01 | "Pakolliset" kohteet
Ensimmäisen Helsinki-päiväni kunniaksi kävin useimmille tutussa huvipuistossa, Linnanmäellä. Päivä oli selvästi suosittu luokkaretkipäivä, sillä lapsia riitti jokaiseen laitteeseen jonoksi saakka, vaikka koulu päättyykin vasta tällä viikolla. Tuli jopa vähän eläkeläisolo, kun yritin parhaani mukaan pysytellä varjoissa ja vältellä kamalinta meteliä. Mäennyppylän päällä oli KUUMA, vaikka kesäinen tuuli vähän puhalsikin. Onneksi Vonkaputouksessa voi vähän vilvoitella kastumalla läpimäräksi.
Alue oli muuttunut viime käyntini [9 vuotta sitten?] jälkeen, ja laitteita oli luonnollisesti selvästi enemmän. Itse asiassa kesti hetki löytää ulos sokkeloiselta alueelta, ja loppujen lopuksi päädyin aivan eri portista ulos kuin oli tarkoitus. Oh well.. Kävelyksihän se meni. Kallion suunnalta suuntasin takaisin Katajanokalle raitiovaunulla, joka sekin menee tällaiselle maalaiselle huvipuistolaitteesta.
Lempilaitteeni ”Lintsillä” on aina ollut pitkästä iästään kuuluisa nitisevä puuvuoristorata. Vaikka vauhti ei ole yhtä päätähuimaava kuin uudempien kilpakumppaniensa, perinteinen perässä seisova jarrumies tuo tunnelmaa senkin edestä. Eikä näin ’vanhana’ kestä kauaa pyöritystä ja kovaa vauhtia, tai varsinkaan kanssahöykytettävien kiljuntaa.
Sisäänpääsy Linnanmäelle on ilmainen, joka varmasti lämmittää monen vanhemman tuskaa. Päiväranneke maksaa hengeltä 39€, joka ei naurattaisi, jos laitteisiin ei edes haluaisi mennä. Huvipuistoreissu ruokineen ja juomineen nelihenkiseltä perheeltä kustantaa pari hunttia matkakuluista puhumattakaan, eli halpaa hupia tämä ei missään tapauksessa ole. Kertalippu laitteeseen on 8€, joka on vielä siedettävä, jos ei aio montaa laitetta testata. Myös maksuttomia [lue:tylsiä] laitteita alueella on muutama, mutta esimerkiksi Panoraamaan, 53-metriseen näköalatorniin aikuinenkin menee mielellään. Koko hinnaston löydät täältä.
En tiennyt, että Linnanmäellä järjestetään myös kaikenlaista oheisohjelmaa. Keskiviikkoisin on yhteislaulua, torstaisin pannaan jalalla koreasti, perjantaisin on keikkoja, ja lauantaisin on luvassa ohjelmaa lapsille. Ainakin itse voisin käydä 10.6. kuuntelemassa, kun rap-artisti Gracias esiintyy 19-20. Näkyipä ohjelmistossa olevan myös lapsuuden idolini Janne Tulkki. 😀
P.S. Linnanmäellä on myös kuvakilpailu Instagramissa! Ottaessasi kuvan seurasi kanssa Lintsillä tägää se hashtagilla #yhdessä ja #linnanmäki, niin voit voittaa kaksi ranneketta! Palkintoja jaetaan joka viikko 31.7.2016 asti.
