mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/13 | Luonto
Viikonloppuna väsähdin täysin kaupungin vilskeeseen, ja senkään vuoksi en jaksanut esimerkiksi Helsinki-päivän tohinoissa pyöriä muutamaa tuntia kauempaa. Voisin sanoa olevani maalta kotoisin, ja luonnonläheisyyttä olen pitänyt tähän astisessa elämässäni itsestäänselvyytenä. Vaikka olenkin asunut Tampereen keskustassa jo pari vuotta, lenkille lähtiessä pääsee viiden minuutin sisällä jo metsään. Täällä todellista, aitoa metsää ei ole lähimainkaan, enkä vertaisi puistoalueita siihen ollenkaan. Päätin säästää mielenterveyttäni ja ottaa tämän viikon teemaksi vihreät arvot, ja tutkia Helsinkiä luonnon näkökulmasta.
Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha sijaitsee kirjaimellisesti keskellä kaupunkia rautatieaseman ja Unioninkadun välissä, joten liikenteen melu kyllä kuului alueelle. Kuitenkin tunnelma oli seisahtunut, ja minun lisäkseni vain muutamasta puistosta olleesta osa istui kirjan kanssa puiden alla, osa nautti päiväkahviaan kukkien keskellä. Erilaisia lajeja puistossa oli älyttömän paljon, mutta itseäni kiehtoi juuri puutarhan rauhallisuus.
Myös sisälle puutarhaan pääsee, mutta maanantaisin paikka on suljettu, joten tyydyin ihastelemaan ulkopuutarhaa. Puutarhan alueella on myös kahvila, jonka pihalla kasvaa myös monia erilaisia kukkalajeja.
Puutarhassa huomasin myös, että en ole pariin viikkoon nähnyt muita eläimiä kuin koiria ja lintuja. Lokit ovat tuttu näky aivan joka puolella kaupunkia, lisäksi välillä saattaa nähdä variksia ja kanadanhanhia. Mutta laulavia pikkulintuja täällä on todella vähän. Puutarhassa ne kuitenkin elämöivät kunnolla, kuvatessani saatoinkin mennä lähelle pesää, ja hetken mekkaloinnin ja parin uhkauslennon jälkeen koin parhaakseni jatkaa matkaani.
Kukkia puutarhassa oli jonkun verran, mutta tällä hetkellä se kokee mittavaa remonttia, ja laajempi puoli on yleisölle auki vasta ensi vuoden kesäkuussa. Lempikukkani pioni oli vielä nupulla, mutta viikon sisään ne taatusti kukkivat jo näyttävästi.
Jos oikeasti haluaa rauhoittua hiljaisuudessa vihreyden keskellä, suosittelen retkeä Haagan rodopuistoon. Puistoon pääsee kätevästi esimerkiksi lähijunalla jäämällä pois Huopalahdessa. Valtava puisto on täynnä suuria, puumaisia alppiruusuja, ja kaikkea kevyesti varjostaa männyt. Puisto on alunperin perustettu yliopiston kasvinjalostusta varten jo 1970-luvulla, ja parikymmentä vuotta myöhemmin aluetta laajennettin atsalea-alueella. Alueella on polkuja ja pitkospuita ja kaksi hauskaa katselulavaa pensaiden tasalla, josta näkee laajemmin alueelle. Alppiruusut kukkivat jo kesäkuun alussa, ja itsekin olin hieman mattimyöhäisenä paikalla, sillä useimmat pensaista olivat jo kukkineet. Paikka on ilman kukkiakin varmasti hieno: kaartelevia salaperäisiä polkuja, joista ei näe mihin ne johtavat, ja aina hiukan hämärä valo puiden alla.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/12 | Kesähesalainen, Taide ja museot
Helsinki-päivää on juhlittu lähes kuusikymmentä vuotta aina kesäkuun 12. päivä. Aloitin päiväni pyörimällä keskustassa aamupäivän tarkkaillen designsuunnistuksen vihjeitä. Pääpotti eli Artekin jakkara jäi saamatta, mutta löysin lounaslahjakortin Why join the navy when you can be a pirateen! Ruokailoja nautittiin tänään myös Esplanadilla, kun Illallinen Helsingin Taivaan Alla alkoi viideltä. Kaiken kaikkiaan tuhannelle piknik-ruokailijalle on myyty lippu tähän 164 pöydän tapahtumaan. Paikalla on pöytä valkoisella liinalla peitettynä, ja seurueet saavat tuoda omat eväänsä.
Rautatientorilla järjestettiin tapasfestivaali, joka alkoi jo perjantaina. Seurueeni maisteli ruokia useammasta kojusta, minä jäin kaipaamaan jättiläisannoksia festareiden nimestä huolimatta. Festari oli vain täysi-ikäisille, sillä alue oli kokonaan anniskelualuetta. Hyvät tuoksut johdattelivat minut kuitenkin muualle syömään.
Designmuseo osallistui Helsinki-päivään vapaalla pääsyllä, ja kuhinaa kyllä riitti. Hauskin näky koko rakennuksessa oli aulan saksitausta. Syyskuuhun asti talossa on Eero Aarnio -näyttely, joka ei minua juurikaan sytyttänyt. Kenen mielestä Poni näyttää ponilta eikä sammakolta?
Takapihalla sen sijaan oli kiinnostavampaa nähtävää. Päivän aikana lapset rakensivat 100 linnunpönttöä, ja saivat maalata ne haluamansa värisiksi. Ainoa kysymykseni on, minne nämä kaupunkilaislapset aikovat teoksensa virittää? Parvekkeelle? Lapset saivat myös ohjatusti istuttaa yrttejä pihan massiivisiin sammioihin, ja ilmassa leijui ihana tuoksu.
Matkani jatkui kohti Kansallismuseota, joka tällä hetkellä on julkisivuremontissa, joten en aluksi löytänyt pääovea ollenkaan. Olin lähes varma, että rakennus on kirkko, mutta museon prujusta selvisi, että tätä tarkoitusta varten se tosiaan on rakennettu. Kansallismuseoonkin oli vapaa pääsy Helsinki-päivän kunniaksi, mutta paikalle kannattaa myös saapua perjantaisin 16-18, sillä silloin se on ilmaista. Alakerran aulatilan katossa on koulun oppikirjoista tutut Gallen-Kallelan Kalevala-freskot. Elokuussa päättyvä Venetsian aatelista kertova Veden kätkemiä huoneita oli erityisen mielenkiintoinen näyttely! Historiasta kiinnostuneille museo kyllä tarjoaa paljon nähtävää, itselleni pysyvä näyttely ei kuitenkaan tarjonnut erityisiä kiksejä.
Museon pihalla järjestettiin Vintage-tapahtuma, jossa lukuisat myyjät myivät niin vaatteita kuin huonekalujakin, muutama myyjistä näytti olevan samoja kuin Hietsun kirppiksellä viikko sitten.
Helsinki-päivän taatusti suosituin tapahtuma on tietenkin Radio Aallon konsertti, jonka tänään päräytti käyntiin Robin, ja jonka panee pakettiin Cheek. Yritin päästä museokierrokseni jälkeen alueelle, mutta toiveeni oli turha, ja jäin etäisyyden päästä seurailemaan. Fiilikseni ei ollut kohdallaan ja kaukaa basso dominoi musiikkia niin paljon, että päätin lähteä. Päivällä paikalla oli todella paljon lapsiperheitä, ehkä iltaa kohden yleisö koostuu lähinnä aikuisista.
Hauskaa, että juuri Helsinki-päivästä on tullut kansallisestikin iso juttu. Ainakin nuoret saattavat matkustaa kilometrien päästäkin ilmaiskonserttia varten paikan päälle. Mielessäni valittelin, miksei samanlaista kuhinaa aiheuttavaa tapahtumaa järjestetä Tampereella, mutta selvitystyön jälkeen selvisi, että ”hieman” pienimuotoisempaa Tampereen päivää juhlitaan lokakuussa!
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/10 | "Pakolliset" kohteet, Kaupunginosat, Taide ja museot
Lähes kaikkien turistien kohteisiin kuuluu jylhä Tuomiokirkko Senaatintorin vieressä. Engelin suunnittelema kirkko sijaitsee aivan keskustassa, Kruununhaan eteläosassa. Sisältä tämä kaupunkisiluetin kulmakivi on kuitenkin todella pelkistetty, ja ainoa silmiinpistävä asia on perinteinen alttaritaulu. Lisäksi sisällä on uskonpuhdistajien Martin Lutherin, Philipp Melanchtonin sekä suomalaisen Mikael Agricolan patsaat.
Jokainen tietää Tuomiokirkon, mutta mitä muuta nähtävää Kruununhaassa on?
Senaatintorin etelälaidasta löytyy matkamuistomyymälää, kahvilaa ja käsityöpaikkaa vaikka millä mitalla. Aleksanterinkadulla on Helsingin kaupunginmuseo, jossa tällä hetkellä on näytillä paljon puhuttu Eromuseo. Näyttelyä varten kannattaa varata hiukan häiriötöntä aikaa, jos haluaa viettää aikansa paneutuen lukemalla erotarinat. Hieman jopa masentava näyttely on maksutta esillä syyskuun puoliväliin asti. Toisessa kerroksessa on Helsingistä kertova näyttely, mutta se on läpikävelty parissa minuutissa. Kaupunginmuseon opastettuja kierroksia järjestetään sunnuntaisin, ja nekin ovat maksuttomia.
Hallituskatua pohjoiseen päin lähtiessä ensimmäisenä tulee vastaan pikkuruinen rahamuseo. Museo on kuulemma suunniteltu koululaisia varten, mutta taloudesta ja pankkitoiminnasta kiinnostuneet ovat paikalle myös tervetulleita! Sisäänpääsymaksua ei ole, ja museon kiertämiseen ei mene kauaa, täydellinen paikka pienessä sateessa, kun ei jaksaisi vaeltaa vielä paikasta toiseen. Rahamuseon vieressä on Suomen pankki, jonka edessä komeilee Snellmanin patsas.
Piirileikissä Tuomiokirkon ympärillä pääsee myös historian havinaan: Suomen pankkia vastapäätä on todella näyttävä Säätytalo, jonka piha-alue on myös moitteettomassa kunnossa. Ennen säätyvaltiopäivien istuntopaikkana toiminut rakennus on nykyään valtion omistuksessa, ja siellä järjestetään kokouksia ja edustustilaisuuksia. Tavallisella tallaajalla ei taloon ole asiaa, mutta yleisökierroksia järjestetään silloin tällöin, seuraavan kerran 15.10.2016.
Suomen pankin vieressä on kansallisarkiston yksi neljäsosa, asiakaspalvelu on nimenomaan Rauhankadulla Tuomiokirkon takana. Arkistossa järjestetään aukioloaikojen aikaan tilauksesta maksuttomia esittelykierroksia. Näyttipä arkistolla olevan myös blogi.
Rauhankadulta jatkettaessa Unioninkadulle vasemmalta löytyy Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Tämä ortodoksikirkko avaa ovensa vain tiistaisin ja viikonloppuisin, tiistaisin paikalla on päivystävä pappi, lauantai-iltaisin vigilia ja sunnuntaisin liturgia, molemmat slaaviksi. Muuten kirkon portit pysyvät lukittuina, ja kaikki yhteystietoja laajempi informaatio näytti olevan kyrillisin kirjaimin, joten en tiedä, järjestetäänkö kirkossa opastuksia.
Unioninkadulla on myös lukuisia Helsingin yliopiston rakennuksia, ja esimerkiksi kansalliskirjasto.
Takaisin nykyaikaan pääsee palaamalla Kauppatorille, Kruununhaan eteläosaan. Aivan torin läheisyydessä ovat ainakin kauppahalli, kaupungintalo ja tietysti Presidentinlinna. Kauppatorilla on tavallisen torielämän lisäksi muutakin vilskettä: torilta lähtevät lautat Suomenlinnaan ja muihin saariin, ja onhan torilla juhlittu myös kiekko- ja Euroviisukultaa. Torilta ruokaa ostaessa muistettavaa: varo lokkeja!
Torilla tavataan!
Kruununhakahan jatkuu aina Hakaniemeen asti, ja rantaa pitkin kävely kannattaa ainakin maisemien vuoksi. Näin kesäaikaan ranta on täynnä veneitä, ja löytyyhän rannan tuntumasta myös sopiva piknikpaikka, Liisanpuistikko.
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/08 | Shoppailu
Helsinki on Suomen kaupungista suurin, ja pääkaupunkina se kutsuu luokseen sekä koti- että ulkomaisia turisteja. Osa turisteista, erityisesti pikkukaupunkien asukkaat ja venäläiset, tulee varsinkin ostoksille. Designkaupunkina Helsinki on shoppailijalle hyvä. Nuorilla suomalaisilla suunnittelijoilla on omat liikkeensä Design Districtillä, löytyy joukosta myös konkareita kuten Jukka Rintala. Ennen Marimekolla työskennelleen Samu-Jussi Kosken Samuji-liikkeitä Helsingistä löytyy kaksin kappalein. Suomen ensimmäisen Muodin huipulle -ohjelman voittanut Katri Niskanen on suunnitellut Linnan juhliin useammankin asun, ja hänen valoisa liikkeensä löytyy tällä hetkellä Bulevardilta.
Uudenmaankadulla taas on Suhosen sisarusten vaateliike Ivana Helsinki. Yritys oli ensimmäinen laatuaan pohjoismaissa, joka on valittu New Yorkin ja Pariisin muotiviikoille. Alueista Punavuori on SE PAIKKA, jos haluaa löytää tunnettujen suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita. Keskustassa on ennemminkin tavallisia ketjuliikkeitä ja Esplanadin tuntumassa kansainvälisiä luksusliikkeitä. Muita mielenkiintoisia muotiliikkeitä Helsingissä ovat naisellisista kengistään tunnetun Minna Parikan Universum, hauskoja hattuja myyvä Costo concept store sekä vanhan kunnon Karhun kenkäkauppa.
Artek on pitkän historiansa aikana saavuttanut asemansa suomalaisen designin kulmakivenä. Siskoni voisi todennäköisesti viettää kokonaisen viikonlopun Artekin liikkeessä. Tunnetuimmat Artekin suunnittelijat ovat luonnollisesti Alvar Aalto ja hänen puolisonsa Aino, ja suosituimpia Artekin tuotteita on varmasti Aallon vuonna 1933 suunnittelema kolmijalkainen klassikkojakkara 60. Myymälässä voi myös suunnitella itselleen erilaisista osista mieluisen jakkaran Stool Customization workshopissa. Artekin liike oli ennen Esplanadilla, mutta nyt se on muuttanut Stockmannin viereen Keskuskadulle. Lauantaihin asti myymälässä on myös japanilaista designia esittelevä Common pop up. Normaalisti Commonin tuotteita saa Punavuoresta.
Punavuoresta löytyy myös esimerkiksi pelkkää suomalaista designia myyvä Woodnotes+Nikari. Paperinarutekstiilit, puukalusteet ja designvalaisimet ovat näytillä syyskuun loppuun asti Kolmikulman kupeessa osoitteessa Yrjönkatu 8. Kaupan ihana myyjä Elina kertoi Design District Helsingin paperikartan päivittyvän pian – liikettä ei nykyisessä lehtisessä edes ole. Netissä tiedot ovat kuitenkin ajan tasalla. Liikkeessä juttelimme suomalaisesta designista, ja miksi se vetoaa varsinkin aasialaisiin. Elina tiivisti asian hyvin: Suomi ylipäätään on ”pure” (suom. puhdas, pelkkä, viaton).
Kivenheiton päässä liikkeestä, Yrjönkatu 12-14:ssa on tanskalaisen Fritz Hansenin liike, josta saa myös maanmiesten Arne Jacobsenin ja Louis Poulsenin tuotteita. Varsinkin istuimet ja valaisimet liikkeessä olivat kauniita, ja muodoiltaan runsaampia kuin pelkistetyt suomalaiset design-tuotteet.
Ilman paksua lompakkoakin Helsingissä voi shoppailla designia. Senaatintorin vierestä Torikortteleista matkailija voi löytää edullisestikin käsityöläisten tuotteita, kuten koruja, taidetta ja käyttötuotteita. Annankadun Formverkin valikoima on laaja, ja keskisuurillakin seteleillä voi kotiuttaa ainakin Hayn käsiä, Eva Solon keittiötuotteita ja esimerkiksi kuvan hauskan kultaisen ananaksen tai pääkallon.
Monilla liikkeistä on myös verkkokauppa, tai ainakin kuvasto netissä, joten turistin ei tarvitse tulla ostamaan sikaa säkissä. Design-liikkeissä on myös ihanan vastaanottava tunnelma, eikä visiitillä tule kiusallinen olo, vaikkei ostaisi mitään.
Liikkeiden osoitteet muuttuvat tiuhaan tahtiin, ja edes hakujätti Google ei ole aina oikeassa tiedossa siitä, missä mikäkin kauppa on. Liikkeiden ajankohtaisimmat yhteystiedot löydät liikkeiden omilta verkkosivuilta. Jotkut paikoista ovat vain pop up -myymälöitä ja showroomeja, joten niissä kannattaa jo valikoiman pienuuden takia käydä ajoissa!
PSSST! Lauantaina Design Districtin liikkeet järjestävät Designsuunnistuksen, jossa ideana on löytää kätköihin piilotettuja designaarteita! Puolen päivän aikaan starttaava tapahtuma kestää 24 tuntia, ja vihjeet ilmestyvät DDH:n facebookiin, instagramiin ja twitteriin. Osallistu suunnistukseen ja seuraa hashtagia #ddhelsinki!
mennessä Eurohostelin Kesähesalainen | 2016/06/07 | Kaupunginosat, Kesähesalainen
Helsingistä kertovista lauluista on oma Wikipedia-sivunsa. Punavuoresta kertova Beatlesin Penny Laneen sovitettu Rööperiin on soinut radioissa jo lähes viisikymmentä vuotta. Helsingin yhdettätoista kaupunginosaa Kalliota käsittelee useampikin kappale. Kaikille tuttu on ainakin Fredin Kolmatta linjaa, joka kyseistä katua astellessa alkaa lähes varmasti soimaan päässä. Ja laulaahan myös Happoradio vähän erilainen ääni kellossaan ”päästäkää minut pois Kalliosta”.
Musiikin parissa jo vuosikymmenen alusta töitä tehnyt ”Kallion poika” Heikki Kuula mainitsee Kallion myös useammassa kappaleessaan. Kuula muutti vajaa vuosi sitten Kruununhakaan saadakseen omaa rauhaa. Kallion kuppiloissa tuttuja riitti lähes riesaksi asti.
Ulkopuolisen silmin Kallio vaikuttaisi olevan halvan kaljan ja thaihierojien mekka. Pelkästään puolen kilometrin pituisen Vaasankadun kaikkien juottoloiden laskemiseen ei riitä pelkät sormet. Kadusta yritettiin humalaisten turvaksi tehdä kävelykatua vuonna 2013, mutta hanke kuopattiin.
Kuulan mielestä hyvä baari on ennen kaikkea rauhallinen, ja jukebox on bonaria. Suosikit näyttävät ulkoapäin vähintäänkin huolestuttavilta, mutta muutkin paikalliset näyttävät välttävän tungosta ja luottavan ennen kaikkea edullisiin hintoihin. Yökerhoja tai klubeja Kalliosta ei varsinaisesti löydy, mutta meno voi silti äityä hurjaksi.
Kallion suurin maamerkki seisoo ylväästi Neljännen linjan ja Itäisen papinkadun risteyksessä. Kallion kirkko-kappaleen vuonna 2008 ilmestyneessä PLLP-levyllä julkaissut Kuula ei ironista kyllä ole koskaan käynyt kirkossa sisällä. Bucket-listalta yliviivaus suoriutuu alta aikayksikön, kun teemme pikavisiitin yli satavuotiaaseen graniittikirkkoon. Monumentaalinen kirkko kätkee sisäänsä varsin pelkistetyt seinämaalaukset ja puureliefin. Tornista kajahtaa päivittäin kaksi kertaa Sibeliuksen säveltämä koraalisävelmä pronssikelloin soitettuna, ja tornin huipulta voi selkeällä ilmalla nähdä jopa Viroon asti.
Fleminginkadulla kulkiessamme Kuula jakaa Kallion kahteen osaan: eteläiseen fiiniin puoleen ja pohjoisen gettoon. Häilyvä rajaviiva kulkee Franzeninkadun ja Agricolankadun tienoilla, olutravintola Sivukirjaston hujakoilla.
Pahamaineisen Kallion synkkäkin puoli tuo edustuksensa: leipäjonot täyttyvät laitapuolen kulkijoista muutamana päivänä viikossa, Vaasanpuistikossa eli Piritorilla huumausaineet vaihtavat omistajaa kirkkaassa päivänvalossa. Rap-yhtye Teflon Brothersin riveissä sarkastisesti liuottimien imppaamisesta laulava Kuula ihmettelee ääneen, miksei tilanteeseen sen enempää puututa.
Hipstereiksi itseään kutsuville kaupunginosa tarjoaa paljon trendikkäitä kahviloita ja yllättävää kyllä – suuren määrän partureita. Suvilahdesta päin löytyy kaikille avoin graffitiaita, johon maalaaminen on sallittua, ja läheltä löytyy myös MakeYourMark, josta voi ostaa tusseja ja spraymaalia. Sääntöjä aidalla on vain vähän – maalataan vain seinää, ei tägisotkuja ja pidetään paikat siistinä.
Kokeilunhaluisille kotikokeille ja ulkomaisille turisteille tuttuja elintarvikkeita löytyy Hämeentieltä. Ainakin afrikkalaisia, aasialaisia ja intialaisia kauppoja löytyy, myös etelänaapuri Viro on lähistöllä edustettuna. Laajemmin tätä etnopuotien tihentymää kutsutaan leikkisästi Kallion basaariksi. Muutenkin etnisyys on vahvasti läsnä: Heikin kanssa lounastimme ukrainalaisessa, maittavaa ruokaa saa kuulemma myös reittimme varrelta esimerkiksi hauskan kuuloisesta thaikkumestasta nimeltä Du Dii.
Kesäisin Kuula viettää kavereiden kanssa mieluummin aikaa ulkona puuhaillen kuin terasseilla istuen. Kaveriporukan ykköslaji vaikuttaa olevan ranskalainen pihapeli petankki. Muutaman heittokierroksen jälkeen puistossa maistuu myös jäätelö. Yksi palloista on kateissa, ja kaljahammastakin alkaa kolottaa. Päätämme Kallio-kierroksen auringossa nautittuun bisseen.
P.S. Autenttista Kallio-kokemusta hakiessa liikkeelle kannattaa lähteä kuulemma vasta iltamyöhään. Päivisin kaupunginosa on lähes kuin mikä tahansa pikkukaupunki. Vaikka Kalliosta on viimeisten vuosien sisään tullut trenditietoisten nuorten hipstereiden linnake, kuppiloissa saa varmasti kuulla elämänmakuisia tarinoita monelta vuosikymmeneltä.
