Salkkarit-pyhiinvaellus

Salkkarit-pyhiinvaellus

Olen sitä sukupolvea, joka kasvoi Salattujen elämien kanssa. Olin vasta kolmevuotias, kun ensimmäinen jakso ilmestyi, mutta jälkeenpäin olen kyllä katsonut senkin uusintana. Seurasin Salkkareita aktiivisesti varmaankin kymmenisen vuotta, nykyään en sitä enää katso. Kuitenkin nyt minulla oli mahdollisuus tehdä kunnon kuvauspaikkakierros, ja etsiä Salkkareiden rakennusten ulkokuoret. Sisäkohtauksethan kuvataan studiolla. Konkreettisen pyhiinvaelluksen lisäksi jutusta tuli paluu menneisyyteen ja muistelu, mitä kaikkea hölmöä sarjassa onkaan koettu.

Keskustelupalstoilla oli yllättävän paljon kyselyitä, missä nämä sarjan olennaisimmat paikat on kuvattu. Minullekin löytäminen oli tuntien selvitystyön ja ympäri Ullanlinnaa kiertelemisen tulos. En varsinaisesti edes muistanut, miltä esimerkiksi Barbaari/Kentauri näytti ulkopuolelta, mutta vanhoista jaksoistahan sen näkee. Ismon valinnan/Stellansin kuvauspaikka on edelleen pieni mysteeri, ulkokuvauspaikatkin kun muuttuvat välillä. Pihlajakatukaan ei ole enää sama, sillä taloyhtiö oli purkanut vuokrasopimuksen FremantleMedian kanssa. Uuden Pihlajakadun sijainti jäi arvoitukseksi.

Pihlajakatu eli Huvilakatu 23

Täällähän kaikki oleellinen sarjassa tapahtuu. Voi, kuinka toivoin, että alaovi olisi ollut auki, ja olisin päässyt käymään rapussa ja hississä, jossa varmaankin jokainen sarjan hahmo on salakuunnellut tai yllätetty alasti. Takapihalla olisi se eeppinen roskakatos, jossa siinäkin on tapahtunut vaikka ja mitä, ainakin Sergei löysi kerran pepin roskiksen sisältä. Ja jossa puolialaston Lasse piilotteli, kun Heli halusi kuvata häntä palomiesasussa. Eipä sekään toikkarointi jäänyt salaiseksi, sillä Lasse lähetti kuvan epähuomiossa Helsingin Sanomiin julkaistavaksi. Ja sisäpiha! Kuikuilin porttikongista kuin mikäkin murtovaras nähdäkseni edes vilauksen parvekkeesta, jolta Ismo heitteli Kallen tavarat, kun selvisi tämän olevan homo. Taitaa olla samainen parveke, jolta Lasse tönäisi Jirin epäonnistuneen kosinnan vuoksi jaksossa 2000.

Barbaari / Kentauri Pietarinkatu 19

Aivan Huvilakadun takaa löytyy Barbaarin ja Kentaurin ulkokuori. Barbaarihan perustettiin aivan sarjan alkutaipaleella Akin ja Markuksen toimesta, myöhemmin Elina osti osuuden kahvilasta ja peri loput Markuksen kuoltua. Vuonna 2004 Elina myi kahvilan Kentsulle, joka uudelleennimesi paikan Kentauriksi. Kenin jälkeen paikan omisti vielä ainakin Irma ja Jenni, ja loppujen lopuksi kahvilassa tapahtui kaasuräjähdys, jolloin se lakkasi toimintansa. Samassa vuoden 2009 rajussa ja kohutussa päätösjaksossa myös Paula haudattiin elävältä. Fanitus taisi lähteä käsistä, sillä jakson jälkeen ”ravintolan” eteen ilmestyi hautakynttilöitä…..

Amanda Armfeltintie 12

Sarjan nykyinen ravintola onkin siis ollut kuvissa vuodesta 2009, ja sen tiloissa on myös toiminut kauneushoitola Jardin Spa, kuntosali Amadeus sekä Akin hämäräbisnesten peittoyritys Vinotar. Kuten muissakin Salkkareiden sisäsiittoisissa paikoissa, myös Amandassa on työskennellyt noin puolet taloyhtiön asukkaista. Muistelisin ainakin, että sarjan virallinen koheltaja Janne jäi jumiin viinikellariin yrittäessään pihistää Helenalta pullon. Kesäkuussa 2015 kauden päätösjaksossa pikkupahis Heikki Pohjonen puukotettiin majatalossa, ja tekijää etsittiin kissojen ja koirien kanssa koko seuraava syyskausi.

Ismon valinta / Stellans Maneesikatu 4
Kuva: FremantleMedia Finland Oy

Kuva: FremantleMedia Finland Oy

Tämän löytäminen oli suurimman työn ja tuskan takana! Osoite-ehdotuksia en löytänyt yhtäkään, mutta tarpeeksi etsittyäni löysin tämän ainokaisen ulkokuvan, jonka jälkeen tein FBI-tutkimusta etsimällä viereisen Kampaamo Maurenin osoitetta. Liike ei enää edes ole Maneesikadulla, mutta vanha osoite oli löydettävissä. Epäonnisen Ismon tarina kauppiaana oli pitkä ja kivinen, ja menetettyään omaisuutensa ja luottotietonsa useampaankin otteeseen Ismo vaihtoi työpaikkaa niin Talotaikureihin kuin ravintola-alallekin. Talousongelmien vuoksi Ismo myi kauppansa Stellans-ketjulle, mutta säilyi edelleen sen kauppiaana.

Vuosien ongelmien jälkeen Ismohan peri puolet Elsan Kulmasta, jonka jälkeen mies muutti sen nimeksi entisen kauppansa mukaan Ismon valinta. Vuonna 2011 ennen joulutauolle laskeutumista, jaksossa Ismon valinta kuumentaa tunteita, spiritismi-istunnon jälkeen vauhdilla paikalta karanneet tohelot Tale ja Janne sekä Iida ja Siru kaatoivat kynttilän, jonka seurauksena kauppa paloi, ja Ismon tarina kaupan alalla päättyi. Oikein alkoi naurattamaan, kun luin tietoja Ismo Laitelasta ja hänen värikkäästä työurastaan niin portsarina, mainostoimiston työntekijänä, kauppiaana, talonmiehenä, toimitusjohtajana, tarjoilijana, laulajana jnejne.

Kauppaa on kuvattu monessakin eri paikassa, tämä oli lunttikuvani osoite, mutta sarjassa Ismon pitämä R-kioski löytyy ilmeisesti osoitteesta Iso Roobertinkatu 11, jonka lisäksi Ismon valintaa on fanien mukaan kuvattu myös Raatimiehenkatu 2:ssa.

Moose Pursimiehenkatu 29-31
Kuva: FremantleMedia Finland Oy

Kuva: FremantleMedia Finland Oy

Sarjan melko tuore kahvila oli aluksi nimeltään Cafe dAmDaM, mutta paikka suljettiin, kun omistaja Sergei vangittiin huumeiden hallussapidosta ja myynnistä. Aikasemmassakin kahvilassa työskennellyt Jiri avasi paikan uudelleen nimellä Cafe Moose, ja paikasta kehittyi sarjan teinien kohtaamispaikka. Moosessa ei ole tapahtunut (vielä) mitään niin dramaattista kuin sarjan muissa paikoissa. Tai no, saihan esimerkiksi Ilja Pohjonen alkunsa kahvilan takahuoneessa. Ja Iida toi homoksi luulemalleen Talelle deitiksi Aarni-nimisen pojan, joka jäi nalliksi kalliolle, kun Tale pakeni paikalta.

Ainakin nyt paikassa toimii oikeastikin kahvila nimeltä Kaffa Rstry, josta tänään sai myös ostettua maistiaisia vuohenmaitojätskistä!

Ihan tuli tunteet pintaan, kun muistelin sarjaa. Nyt vain pelkään, että alan syksyllä taas seuraamaan Salkkareita…

TSYGÄ

TSYGÄ

Petin Pelagoani yhtenä päivänä, kun testasin HSL:n suosittuja kaupunkipyöriä. Tänä keväänä näitä keltaisia fillareita otettiin Helsingissä käyttöön 500, ensi vuonna määrän pitäisi triplaantua. Pyöräasemia on lyhyillä etäisyyksillä kymmeniä, ja pohjoisin niistä on Kalliossa Helsinginkadun ja Hämeentien risteyksessä.

Pyöriä varten normaalin HSL:n kortin lisäksi täytyy rekisteröityä pyöräkäyttäjäksi, ja paikallisille ehdottomasti fiksuinta on ostaa kerralla käyttäjyys lokakuun loppuun 25€:lla. Turisteille sopiva viikon käyttö maksaa 10€, päivä 5€. Lisämaksuton käyttöaika on puoli tuntia, jonka jälkeen alkaa kertyä lisähintaa. Yhdeksi päiväksi pyörä on tyyris, mutta kesäkausi pyörällä on julkisilla liikkumista paljon halvempaa.

Käteviähän nämä ovat juuri siksi, että fillarin voi jättää asemalle, ja sen jälkeen sen lukitsemisesta, huollosta tai säilytyksestä ei tarvitse huolehtia ollenkaan. Puhumattakaan pyörien ostohinnoista. Sateen sattuessa pyörän voi jättää pyöräasemalle, ja paluumatkan tehdä vaikka sporalla murehtimatta pyörän kohtalosta. Ainoa selvä ongelma mielestäni on turvallisuus. Ulkomaiset turistit eivät välttämättä osaa liikennesääntöjä, sunnuntaipyöräilijät pyöräilevät kävelijöille tarkotetuilla jalkakäytävillä, ja kellään ei näy päässä kypärää. Itselleni kävi myös niin, että olin suunnitellut jättäväni pyörän Rautatientorin asemalle, mutta kaikki paikat olivat käytössä, joten jouduin etsimään seuraavaksi lähimmän pysäkin. Tyhjiä asemia en ole nähnyt parissa viikossa ollenkaan, joten pulaa pyöristä ei pitäisi tulla.

Ja sitten asiaan! Pyörälenkit tein kaikki ”omalla” pyörälläni, sillä en tiennyt, kauanko minulla matkoihin lopulta kuluisi. Helpoin näistä kolmesta pyörälenkistä on Mustikkamaan reitti. Aluksi voi ottaa tuntumaa pyörään kiertämällä Katajanokan, sitten jatkaa Pohjoisrannan pyörätietä Hakaniemeen päin, Sörnäisten rantatieltä kääntyä Hanasaareen ja Parrulaiturin kautta Mustikkamaalle. Itse kiersin koko pikkuisen saaren ja jatkoin Kulosaareen päin, ja palasin takaisin Itäväylältä tuloreitille. Reitti ei ole kovin pitkä, ja matka on jouhevaa, kun joka puolella on pyörätiet. Ainoastaan Hanasaaressa teollisuusalue ja työmaa on hämmentävä, mutta kännykän GPS auttaa löytämään uuden sillan Mustikkamaalle.

Toinen hyvä reitti on lähteä Kauppatorilta etelään, ja jatkaa joko rantaa tai Tähtitorninmäen kautta Kaivopuistoon. Pyöräilin tähtitorninmäelle, eikä suoraan sanottuna naurattanut yhtään. Hapottavaa reisitreeniä rakastaville suosittelen ehdottomasti! Rantaa pitkin pääsee hiekkateitä tai autotietä. Eiranrannasta kannattaa jatkaa Lapinlahtea kohti, Munkkisaaressa ei juuri ollut nähtävää ja pyöräilymahdollisuudet heikot. Hernesaaren rantaan voi toki jäädä terassille tai Löyly-saunaan. Lapinlahdessa on Hietaniemen hautausmaa, jonka ohi toki kannattaa kulkea fiksusti. Takaisin Katajanokalle pääsee Mannerheimintietä ja Esplanadia pitkin.

Kolmas reiteistäni lienee lyhin, mutta aikaa kuluu kaupungissa sähläilyyn, kuten liikennevaloihin ja törmäyksiä välttämiseen. Esplanadia pitkin pääsee kätevästi Bulevardille, jonka molemmilla puolilla on omat pyöräväylänsä menosuuntiinsa. Bulevardin päädystä pääsee Baanalle, joka on omia suosikkejani. Baana on pitkän matkaan vallan esteetön ilman suojateitä tai liikennevaloja, vasta Kansalaistorin kohdalla väkeä alkaa lapata joka puolelta, ja tarkkaavaisuudesta on hyötyä. Töölönlahden pystyy kiertämään muutamassa minuutissa pyörällä rantaa pitkin, paluun voi tehdä Kaisaniemen tai Hakaniemen kautta. Kaisaniemi reittinä on aina epävarma, sillä välillä reitti on suljettu keikkojen vuoksi.

Pyöräily Helsingissä on ”ihan ok”, mutta jos haluan pyörähtää keskustassa, niin menen mieluummin raitiovaunulla. Kauemmas pyörällä pääsee varsin hyvin ja nopeasti, ja rantoja pitkin pyöräily on varsin riskitöntä. Keskustassa muualla kuin pyöräväylillä pyöräillessä tuntuu edelleen aika epävarmalta, joten siellä olen yleensä enemmänkin vain taluttanut pyörää. Muutenkin olen ihastunut täällä toimivaan joukkoliikenteeseen, sillä jotakin kyllä tulee muutaman minuutin sisään, kun vain marssii pysäkille. Ihan ytimeen pääsee lähes kaikilla kulkuneuvoilla, joten mistä tahansa voi reittiopastakin lunttaamatta hypätä kyytiin, ja vaihtaa tuttuun 4-raitiovaunuun Lasipalatsin tai jossakin Aleksanterinkadun neljästä pysäkistä.

Fillaroimaan!

Fillaroimaan!

Tänään oli ensimmäinen pyöräilypäivä. Sain kuukaudeksi käyttööni kotimaisen Pelagon valmistaman Brooklyn-kaupunkipyörän, jolla kelpaa kiertää kohteissa. Pelagon kivijalkakauppa sijaitsee osoitteessa Kalevankatu 32, mutta pyörillä on jälleenmyyjiä ympäri Eurooppaa. Liikkeestä saa myös ostettua omaan pyörään komponentteja tai tarvikkeita, ainakin omaan pyörääni voisin hankkia tuollaisen kauniin konjakinruskean nahkasatulan.

 

 

Koska en ole koskaan ollut pyörähifistelijä, en edes tajunnut, että esimerkiksi polkimia voisi olla montaakin eri mallia. Minun pyöräni on malliltaan ’tavallinen’ kaupunkipyörä kätevällä etukorilla, mutta useimmat malleista oli ”miesten” eli rungon malli geometrisempi. Aluksi pyöräily autojen seassa oli jähmeää, mutta eiköhän siihenkin äkkiä totu! Kävimme pyöräharrastaja Janin kanssa koeajolla Sinisen huvilan kahvilassa, ja paikalle pääsi kyllä näppärästi rullailemalla, kävellen matka olisikin voinut tuntua pitkältä. Kesäkahviloista voisin tehdä erillisen blogikirjoituksen, niitä täällä kyllä riittää. Takaisin kaupunkiin lähdin kiertämällä Töölönlahden toiselta puolen, enkä enää ihmettele, miksi fillareita näkyy katukuvassa niin paljon. Fillarilla pääsee niin nopeasti paikasta toiseen! Varsinkin, jos käytössä ovat erilliset pyörätiet, kuten Baana, jota mekin pyöräilimme. Baanalla oli myös näyttötaulu, joka esitti kuinka paljon pyöriä kulkee päivittäin ja vuoden aikana. Eilisen aikana pyöriä oli kulkenut ohitse noin 7 000 kertaa, jonka Jan totesi olevan normaali luku näin kesäaikaan. Iltapäivällä pyöriä oli kulkenut jo kolmisen tuhatta.

 

 

Nyt täytyisi vielä oppia ajamaan muun virran mukana! Ainakin kotimatka Katajanokalle sujui jo paljon paremmin kuin muutama ensimmäinen kilometri, ja suuntavaistokin on alkanut pelittää paremmin. Katajanokka on onneksi pieni kaupunginosa, joten täällä osaan jo suunnistaa ilman apuvälineitäkin. Palaan pyöräasiaan vielä paremmin, kun pyöräily on lähtenyt kunnolla käyntiin, ja kun olen tutustunut myös uusiin keltaisiin kaupunkipyöriin. Sain jo matkaani kartan pyöräreiteistä, niistä voisin samalla koostaa jonkun kivan paketin lempireiteistäni!