Kuulan Kallio

Kuulan Kallio

Helsingistä kertovista lauluista on oma Wikipedia-sivunsa. Punavuoresta kertova Beatlesin Penny Laneen sovitettu Rööperiin on soinut radioissa jo lähes viisikymmentä vuotta. Helsingin yhdettätoista kaupunginosaa Kalliota käsittelee useampikin kappale. Kaikille tuttu on ainakin Fredin Kolmatta linjaa, joka kyseistä katua astellessa alkaa lähes varmasti soimaan päässä. Ja laulaahan myös Happoradio vähän erilainen ääni kellossaan ”päästäkää minut pois Kalliosta”.

Musiikin parissa jo vuosikymmenen alusta töitä tehnyt ”Kallion poika” Heikki Kuula mainitsee Kallion myös useammassa kappaleessaan. Kuula muutti vajaa vuosi sitten Kruununhakaan saadakseen omaa rauhaa. Kallion kuppiloissa tuttuja riitti lähes riesaksi asti.

Ulkopuolisen silmin Kallio vaikuttaisi olevan halvan kaljan ja thaihierojien mekka. Pelkästään puolen kilometrin pituisen Vaasankadun kaikkien juottoloiden laskemiseen ei riitä pelkät sormet. Kadusta yritettiin humalaisten turvaksi tehdä kävelykatua vuonna 2013, mutta hanke kuopattiin.

Kuulan mielestä hyvä baari on ennen kaikkea rauhallinen, ja jukebox on bonaria. Suosikit näyttävät ulkoapäin vähintäänkin huolestuttavilta, mutta muutkin paikalliset näyttävät välttävän tungosta ja luottavan ennen kaikkea edullisiin hintoihin. Yökerhoja tai klubeja Kalliosta ei varsinaisesti löydy, mutta meno voi silti äityä hurjaksi.

Kallion suurin maamerkki seisoo ylväästi Neljännen linjan ja Itäisen papinkadun risteyksessä. Kallion kirkko-kappaleen vuonna 2008 ilmestyneessä PLLP-levyllä julkaissut Kuula ei ironista kyllä ole koskaan käynyt kirkossa sisällä. Bucket-listalta yliviivaus suoriutuu alta aikayksikön, kun teemme pikavisiitin yli satavuotiaaseen graniittikirkkoon. Monumentaalinen kirkko kätkee sisäänsä varsin pelkistetyt seinämaalaukset ja puureliefin. Tornista kajahtaa päivittäin kaksi kertaa Sibeliuksen säveltämä koraalisävelmä pronssikelloin soitettuna, ja tornin huipulta voi selkeällä ilmalla nähdä jopa Viroon asti.

Fleminginkadulla kulkiessamme Kuula jakaa Kallion kahteen osaan: eteläiseen fiiniin puoleen ja pohjoisen gettoon. Häilyvä rajaviiva kulkee Franzeninkadun ja Agricolankadun tienoilla, olutravintola Sivukirjaston hujakoilla.

Pahamaineisen Kallion synkkäkin puoli tuo edustuksensa: leipäjonot täyttyvät laitapuolen kulkijoista muutamana päivänä viikossa, Vaasanpuistikossa eli Piritorilla huumausaineet vaihtavat omistajaa kirkkaassa päivänvalossa. Rap-yhtye Teflon Brothersin riveissä sarkastisesti liuottimien imppaamisesta laulava Kuula ihmettelee ääneen, miksei tilanteeseen sen enempää puututa.

Hipstereiksi itseään kutsuville kaupunginosa tarjoaa paljon trendikkäitä kahviloita ja yllättävää kyllä – suuren määrän partureita. Suvilahdesta päin löytyy kaikille avoin graffitiaita, johon maalaaminen on sallittua, ja läheltä löytyy myös MakeYourMark, josta voi ostaa tusseja ja spraymaalia. Sääntöjä aidalla on vain vähän – maalataan vain seinää, ei tägisotkuja ja pidetään paikat siistinä.

Kokeilunhaluisille kotikokeille ja ulkomaisille turisteille tuttuja elintarvikkeita löytyy Hämeentieltä. Ainakin afrikkalaisia, aasialaisia ja intialaisia kauppoja löytyy, myös etelänaapuri Viro on lähistöllä edustettuna. Laajemmin tätä etnopuotien tihentymää kutsutaan leikkisästi Kallion basaariksi. Muutenkin etnisyys on vahvasti läsnä: Heikin kanssa lounastimme ukrainalaisessa, maittavaa ruokaa saa kuulemma myös reittimme varrelta esimerkiksi hauskan kuuloisesta thaikkumestasta nimeltä Du Dii.

Kesäisin Kuula viettää kavereiden kanssa mieluummin aikaa ulkona puuhaillen kuin terasseilla istuen. Kaveriporukan ykköslaji vaikuttaa olevan ranskalainen pihapeli petankki. Muutaman heittokierroksen jälkeen puistossa maistuu myös jäätelö. Yksi palloista on kateissa, ja kaljahammastakin alkaa kolottaa. Päätämme Kallio-kierroksen auringossa nautittuun bisseen.

 

P.S. Autenttista Kallio-kokemusta hakiessa liikkeelle kannattaa lähteä kuulemma vasta iltamyöhään. Päivisin kaupunginosa on lähes kuin mikä tahansa pikkukaupunki. Vaikka Kalliosta on viimeisten vuosien sisään tullut trenditietoisten nuorten hipstereiden linnake, kuppiloissa saa varmasti kuulla elämänmakuisia tarinoita monelta vuosikymmeneltä.